Tukiviidakko

Sossusta rahaa saa ja mersulla pääsee? Onko asia todella näin? Törmättyäni hyvin usein sangen monipuolisiin mielipiteisiin tämän maan sosiaaliturvasta ja itsekin koettuani sangen karua hyppyyttämistä luukulta luukulle päätin tehdä tutkimusmatkan tukien villiin viidakkoon.

Aluksi tutustuin kelan kautta saataviin tukiin ja tukiverkostoon. Eri tukien määrä eri tilanteissa on hämmentävä. Normaalia olisi jos vain tutkailisin pikalinkeistä omaa tilannetta opiskelijoiden kohdalta, mutta ymmärtääkseni kokonaisuutta minun piti käydä läpi yleisesti kaikkia tukia. Näissä ns. universaaleissa eduissa pystyi näkemään, että ne ovat rakennettu tietynlaisella tarkoituksenmukaisuudella. Jokainen saa tukea ja apua heidän omien kykyjensä ja tarpeidensa mukaisesti. Jonkinlainen selkeä tukipolitiikka näkyy olevan valloillaan. Tukien antamismääristä voi päätellä ketä vallitsevan työpolitiikan mukaan kannattaa tukea ja ketä ei.

Korkeakoulussa opiskeleva lapseton saa opintorahaa 298e/kk, sekä asumislisää 80% asumismenoista maksimissaan 201,60e/kk.

Yksinasuva työtön työnhakija tai pakolainen saa tukea 551e/kk (peruspäivärahan, kotoutumisrahan tai työmarkkinatuen muodossa), sekä yleistä asumistukea 37 neliöön asti 80% asunnon asumismenoista.

Jos tarkastelee eroja opiskelijan ja työttömän tukien välillä, voi huomata merkittävän perustuloeron. Opiskelijan oletetaan selviytyvän 253e/kk pienemmin perustuloin, sekä opiskelijaa rangaistaan jos hän asuu neliöhinnaltaan vähänkään kalliimmassa vuokratalossa. Käytännössä nykyisillä vuokrahinnoilla opiskelijan ainoa tuki ja turva on saada asunto rauhattomista ja opiskeluun sopimattomista opiskelija-asuntoloista (OAS) tai mahdottomina saatavista kaupungin vuokra-asunnoista. Kampukset ja oppilaitokset kaiken lisäksi sijaitsevat lähellä keskuksia, joilla neliövuokra hipoo kattoja. Suurin etu opiskelijoilla työttömiin nähden on suhteellisen vapaamieliset vuositulorajoitukset, kun taas päinvastoin työtöntä käytännössä rangaistaan pätkätyösuhteista vähentämällä hänen yhdistettyjä tukiaan lähes samassa suhteessa.

Suurin ristiriita nykypoliittisessa ajattelussa on opiskelijavapauden leikkaaminen pois opiskeluaikoja rajoittamalla ja toisaalta kykenemättömyys kannustaa opiskelijoita päätoimiseen opiskeluun. Opiskelijoiden tuet ja mahdolliset kesätyötulot eivät yksinkertaisesti riitä päätoimiseen opiskeluun. Ristiriitaista on myös ajattelu, että opiskelijat eivät voi saada minkäänlaista työttömyysrahaa kesäkuukausinaan, vaikka kaikki tuet lakkaavat kolmeksi kuukaudeksi ja heidän vain oletetaan hankkivan kesätöitä. Entä kuinka sitten kaikki työttömät? Eikö samalla periaatteella voitaisi vain olettaa, että he hankkivat itselleen töitä elääkseen.

Opiskelu on kuulemma vapaaehtoista köyhyyttä. Köyhyyttä, joka täytyy kestää päästäkseen pörssikeinottelijoiksi, lääkäreiksi, juristeiksi tai toimitusjohtajiksi nähtävästi ajatellaan. Harvasta meistä tulee merkonomeja tai lakioppineita, eikä korkea koulutus välttämättä korreloi korkea palkan kanssa.

Eniten epäselvyyttä ja epämiellyttäviä tuntemuksia omasta mielestäni ja tutkitusti muilta aiheuttaa kuitenkin ns. selektiiviset eli tarveharkintaiset tuet. Näistä isoimpana nousee esiin toimeentulotuki, jonka tarkoituksena on turvata niiden aseman, joilla ei ole olemassa olevaa varallisuutta tukemaan tukien ns. aukkoja. Varallisuudeksi lasketaan ”kohtuullisuusharkintaa käyttäen” realisoitava omaisuus pois lukien asunto, kalusteet sekä työ- ja opiskeluvälineitä. Varallisuus on kuitenkin hyvin häilyvä käsite ja nykyinen käytössä oleva malli tukee velkakuluttajayhteiskuntaa. Saat hankkia telkkarit, pleikkarit, kalusteet, vehkeet ja vimpaimet, koska ne eivät näy varallisuutena. Myöskään asunnon arvoa ei lasketa, joten voit sijoittaa koko omaisuutesi hulppeaan omistusasuntoon ja silti olet oikeutettu toimeentulotukeen. Juuri kykenemättömyys todeta varallisuutta ja tarvehankintaisina menoina saadut välttämättömyydet ovat toimeentulotuen porsaanreikä, jota kautta sitä voi hyväksikäyttää.
Toimeentulotuki kattaa kaikki muut kulut ja menosi niin että sinulla jää vähintään 417,45 e/kk käytettäväksi ruokaan ja vapaa-aikaan. Pitkäaikaistyöttömät ja ongelmatyöllistyjät, jotka kieltäytyvät työvoimatoimiston pakkotyöllistymisestä saavat tukiaisia toimeentulotuen kautta niin, että heidän ruokaan ja vapaaseen käyttöön jää vain 250,47 e/kk.

Toimeentulotukea kannattaa hakea. Sitä saa kunhan sitä osaa mennä pyytämään ja sitä saa moneen tiukkaan tilanteeseen. Pääasia on vain että sinulla ei ole käytännössä melkein ollenkaan todettavissa olevaa rahallista tai realisoitavaa omaisuutta. Jos sinulla on auto, se yleensä käsketään myymään ensin ja pankkitilin pitää olla tyhjä. Toimeentulotukea haetaan sosiaaliviraston kautta, eikä Kelan kautta. Jos haluatte selkeämpiä ohjeita toimeentulotuen hakemisesta, neuvon kääntymään ulkopuolisten tai sosiaaliviraston neuvonantajien puoleen. Toimeentulotuen hakeminen on niin sekavaa touhua menoselvittelyine ja yhteensovittamine virastosetien kanssa, että useimmat kerran kokeiltuaan jo haluavat pian eroon toimeentulotuen hakemisen karusellista.

Ole työtön, älä opiskelija. Yrittäminen ei kannata.

P.S Jos jokin kohta ei tee mielestäsi oikeutta, niin ole hyvä ja sano siitä. Minä olen avoin kommenteille ja korjauksille.