Kesätöitä halutaan.

Kesätyöpaikat ovat tänä vuonna entistä kireämmällä kuin aikaisemmin. Taantuma estää työuran kehitystä, eikä uusia ihmisiä palkata. Vanhoja työläisiä kyllä palkataan takaisin, mutta ne harvat kesätyöpaikat, joihin kokemattomia vielä otetaan, viedään käsistä. Kun yritin opastaa 18-vuotiasta serkkutyttöäni CV:n tekoon, niin tulin tajunneeksi etten minä itsekään ollut sellaista tarvinnut ennen 21 ikävuotta. Ajat muuttuvat ja me niiden mukana.

Nuoriso lykkää menoa ensimmäiseen kesätyöpaikkaansa.

Hiljakkoin julkaistiin lukioikäisistä nuorista tutkimus, joka osoitti monen nuoren pelkäävän tulevaa työelämää. Mitä pidemmälle ensimmäisen työkosketuksen saaminen lipeää, sitä hankalammaksi siihen kiinni pääseminen muodostuu. Työelämän paine on yhä suuremmissa määrin kasautunut myös nuorten päälle, samaan aikaan kuin heidän pakkonsa tehdä kesätöitä on vähentynyt. Vanhemmat antavat lapsilleen keskimääräistä enemmän taskurahaa, joten miksi tehdä mitään kesäisin kun tekemättäkin saa mopot, hienot vaatteet, musiikit, pelit ja muut vehkeet. Paskaduuneihin ei haluta, vaan oletetaan että voidaan suoraan päästä huipulle. Asiakaspalvelu tai kaupan kassa on itse asiassa todella hyvä työpaikka ja sekin on minimi, mitä moni nuori on korkeintaan valmis tekemään. Tilanne ruokkii itseänsä. Nuoriso pettyy, mutta myös mukautuu. Olen monen suusta kuullut ja nähnyt, miten nuoret kuvittelevat varavaihtoehdon olevan työkkäri tai tuet. Näissä tilanteissa tukien saamisen mallin nuoriso on oppinut joltain läheiseltä ihmiseltään tai vanhemmiltaan. ”No sit mä teen niiku äiti ja nostan sossusta rahaa”.

Sinulla pitää olla työkokemusta saadaksesi itsellesi työpaikan, jotta saisit itsellesi työkokemusta.

Hyvin usein nuoren ihmisen palkkaamisen tekee työnantajan kannalta mahdottomaksi puuttuva työkokemus. Lähestulkoon minne tahansa olen hakenut töihin, niin viimeistään toisessa haastattelussa sinun sijasta palkataan joku, jolla on ’enemmän työkokemusta’. Totuus on että markkinatalous-yhteiskunnassa kaikki on kaupan, myös me itse. Meidän tulisi kyetä markkinoimaan itseämme tehokkaasti haluamaamme työpaikkaan. Käytyäni koulussa neuvottelutekniikan kurssin ja tutustuttuani työmarkkinahaastattelujen toimintametodiikkaan olen muuttanut CV:tä, lähestymistapojani ja haastattelukäyttäytymistäni. Tämä on omasta mielestäni parantunut mahdollisuuksiani työmarkkinoilla, mutta vain marginaalisen vähän. Mutta todellisen sisällön puuttuessa sinun pitää vain kuorruttaa kakkua päältä niin hyvin ettei onttoon sisältöön kiinnitetä huomiota.

Värikäs pakkaus on parempi kuin makea sisältö.

Jos haluat että työnantaja lukee CV:si, sähköpostisi tai työhakemuksesi, niin olen huomannut että pelkkä sanojen taivuttelu ei auta. Hakemuksessa pitää olla kuvaa, väriä, tempoa ja käänteitä. Sen pitää olla niin hyvä, että pari sataa hakemusta lukeva, työhönsä ja elämäänsä kyllästynyt liituraitatyyppi jaksaa aidosti kiinnostua juuri SINUN hakemuksestasi. Kaikki erikoistehosteet hakemuksessasi auttavat työnantajaa kiinnostumaan sinusta oli CV:si sisältö kuinka olematon tahansa ja antamaan sinulle aidon mahdollisuuden saada kutsun haastatteluun. Haastattelu itsessään on jo suuri kunnianosoitus, sillä haastatteluun kutsuttaessa sinä olet aidosti herättänyt työnantajan kiinnostuksen ja sinua ollaan vakavissaan harkitsemassa tähän työtehtävään.

Kohtaa haastattelijasi, kohtaa pelkosi

Nyt sinun pitäisi vain hurmata haastattelija. Haastattelussa yleensä onnistut jos pystyt pääsemään samalle aallonpituudelle haastattelijan kanssa, mutta hyvin usein se on vain tuurin kauppaa sen suhteen millaisen mielikuvan tulitkaan jättäneeksi työnantajalle. On yleensä hyvä miettiä etukäteen mitä työantaja hakee sinusta ja yrittää myydä juuri sen mukaisia ominaisuuksia itsestään. Työnantaja näkee vain sen minkä sinä annat näkyä itsestäsi.
Itseään enempää ei kannata kuitenkaan yrittää olla, sillä pahimmassa tapauksessa sinuun asetetaan liian suuria toiveita ja tavoitteita. Ole rehellinen taidoistasi ja tilanteestasi, mutta yritä vedota voimakkaasti siihen että omaat potentiaalia kasvaa raameihisi. Haastattelussa mitataan tärkeimpänä eri ehdokkaiden luonteenpiirteitä ja työnantaja palkkaa mieluummin oikeanlaisen luonteen kuin kokeneemman, mutta asennevammaisen.

Hyvä alku on puoli voittoa.

Itse olen menestynyt työhaastatteluissa, kun olen kyennyt sanomaan jotain rakentavaa vähän joka tilanteessa, eikä vain istua apaattisesti vastailemassa. Yleensä näissä tilanteissa myös olen saavuttanut tietyntyyppisen yhteisymmärryksen haastattelijan kanssa. Suurin ansio työhaastatteluun kutsuttaessa on ollut koulutuksen puuttuessa minun ylä-asteella aloittamani kesätyöputki. Pitkä ja monipuolinen, mutta silti tiettyä jatkuvuutta omaava listaus eri työtehtävistä on työhaastattelijoiden mielestä selkeä vakuus eräänlaisesta kyvystä sopeutua työhön kuin työhön ja silti suoriutua niistä annetuista tehtävistään kunnioituksella. Meidän vain pitää osata tuoda esiin oma itsemme ja markkinoida sitä eteenpäin potentiaalisille työnantajille. Vaikeinta on usein, että me itsekään emme tiedä täysin omia vahvuuksiamme tai ainakaan osaa pitää niitä ominaisuuksia markkinoinnin arvoisena.

Ostakaa. Ostakaa. Ostakaa minut. Minä olen paras ja hyvä. Minä. Minä. Minä. Hyvä. Minä ja sinä. Minä, sinä ja työpaikka.

Alussa oli suo, kuokka - ja Jussi.