(täysin samaa mieltä, melko samaa mieltä, eos, melko eri mieltä, täysin eri mieltä)
Pääsääntöisesti Helsigin Yliopistolla on huomattavasti enemmän varaa tarjota opetusta suuremmille opiskelijamäärille erityisesti suosituilla, yhteiskunnallisesti tärkeillä ja kysytyillä aloilla, kuten oikeustieteellinen, lääketieteellinen ja valtiotieteet. Koulutusta, pääainelinjoja, sivuainemahdollisuuksia ja yksiköitä tulisi leikkaamisen sijasta lisätä. Lisäykset tulisi tehdä maltillisesti asteittain, niin ettei koulutuksen, tutkimuksen ja opiskelijoiden taso heikkene muutosten myötä. Helsingin Yliopistolla on varaa kasvattaa kiintiöitä ja koulutusohjelmia kansainvälisten opiskelijoiden lisäksi myös kotimaisille opiskelijoille.
Ruotsinkielisten positiivista diskriminaatiota on vähennettävä
Mielestäni Helsingin Yliopistolla toteutetaan liiallista positiivista diskriminaatiota erillisten ruotsinkielisten yksiköiden ja pääsykoeryhmien muodossa. Erillinen ruotsinkielinen yhteiskuntatieteiden yksikkö Svenska social- och kommunalhögskolan tulisi lakkauttaa. Samalla tulisi kohtuullistaa tai jopa luopua erillisistä ruotsinkielisistä hakukiintiöistä ainakin historiassa, filosofiassa, oikeustieteessä ja lääketieteessä.
Suomessa on olemassa erillinen ruotsinkielinen yliopisto, Åbo Akademi, ruotsalainen kauppakorkeakoulu Hanken ja useita muita korkeakouluja. Nämä korkeakoulut tarjoavat täysin tarpeellisen täysin ruotsinkielisen koulutuksen niille, jotka kokevat sen itselleen tarpeelliseksi. Nykyisellään ruotsinkielisten koulutusohjelmien hakijatasot ja pääsykoevaatimukset ovat huomattavasti alemmalla tasolla kuin suomenkielisten tutkintojen vastaavat. Alhaisemmat kriteerit tarjoavat suomenruotsalaisille korkeakouluopiskelijoille epäreilun etuaseman korkeakoulutuksessa suomenkielisiin suomalaisiin nähden.
Korostan kuitenkin, ettei kaikkea ruotsinkielistä positiivista diskriminaatiota tulisi poistaa. Kaksikielisyys tulee säilyttää osana suomalaista yhteiskuntaa, mutta nykyistä vähäisemmässä ja kaikille osapuolille tasa-arvoisessa muodossa.
Vallitseva englanninkielen yleistyminen arkikielenä korkeakoulujen oppikielenä on tehnyt ruotsin kielen asemasta entistä heikomman. Poistettavat ruotsinkieliset kiintiöt tulisi sulauttaa osaksi jo vallitsevia oppiaineiden kiintiöitä. Koska kaikilta suomalaisilta opiskelijoilta edellytetään virkamiestasoista ja tyydyttävää suomen- ja ruotsinkielen taitoa, niin mitään estettä ei ole olemassa sulauttaa näitä kaikkia yhteen.
Kriteereitä mahdollisia oppiaineiden leikkauksia varten
Myös sisäänottoja kaikkiin ohjelmiin tulisi voida uudelleenarvioida ja tarkkaan seurata, ettei tarpeettomia resursseja suunnata turhiin kohteisiin. Tilastoja seuraamalla voi kategorisoida ja arvottaa joitakin linjoja mielestäni ainakin seuraavin perustein:
- mitkä ovat hakijakiintiöt pääsykokeissa?
- mikä on työllistyminen alan tutkinnon omaavilla henkilöillä?
- työllistyvätkö alalla työskennelleet oman alansa tehtävissä (jos mahdollista määritellä)?
- moniko valmistunut joutuu uudelleenkouluttautumaan toiselle alalle?
- tarjoaako opintoala oleellisia opintoja muille päälinjoille?
- mikä on alan ja opetuksen merkitys yhteiskunnallisesti ja kulttuurisesti?
Helsingin Yliopisto on tällä hetkellä korkeakouluna niin suosittu, etten näe mitään syytä nykyisiin tilastoihin vedoten lakkauttaa mitään linjaa tai vähentää niiden opiskelijamääriä. Suomen muilla korkeakouluilla tilanne saattaa olla täysin päinvastainen ja leikkaukset ovat välttämättömiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti