Kampuksen kauniit & rohkeat

Askeleet akateemisen maailman portailla ovat tuttuja – olenhan niitä jo vuosia astellut asian jos toisen perässä. Nyt tilanne on kuitenkin erilainen, sillä olen todellakin viimein yksi niistä harvoista ja valituista. Olen privilegioitu päästessäni opiskelemaan Helsingin Yliopiston Valtiotieteelliseen tiedekuntaan ja suuri virstapylväs on nyt minulla viimein saavutettu. Tuntuu kuin koulu ei olisi mitään sen loputtoman pääsykoeviidakon jälkeen ja tajuan viimein löytäneeni oman eldoradoni.

Eeppiset löytöretket kuitenkin jatkuvat yhä edelleen kampuksella ja omassa mielenmaisemissani. Huomasin joskus kadehtivani UniCafen kampuksella kaikkia niitä satoja ja satoja opiskelijoita, jotka söivät kanssani samassa salissa. Viisaat ja älykkäät, kauniit ja rohkeat, siinä he viimein ovat ja he ilkkuvat minulle tuolle akateemisella aurallaan. Ajattelin, että ulkokuori pettää ja kaikkien näiden hahmojen sisuksissa sykkii todellinen nerokkuus, mutta todellisuudessa olen ollut niin oikeassa kuin väärässä. Keskustayliopisto todellakin on korostetusti kauniiden ja rohkeiden maailma kauniiden ja rohkeiden nuorten tyyssija, sillä pukeutumiseen ja viimeistelyyn panostetaan sillä asteella, että heikompaa heikottaa. Paineet kasautuvat ja sosiaalinen hierarkia iskee kuin voimakas hyökyaalto päälle. Keskinkertaisilla ja normaaleilla ihmisillä syntyy keskustakampuksella herkästi varustelukierre voidakseen edes näyttää siistiltä ja asialliselta.

Todellisuudessa kuori pettää, sillä ne ikuiset ja samat karikatyyrit ja ihmisluonteet seuraavat kampuksella kuin muuallakin maailmassa. On hölmöjä, bilettäjiä, päihderiippuvaisia, bimboja, fruittareita, pissiksiä, skeittareita, keskenkasvuisia, kauhukakaroita ja muita – ah, niin siunattuja – onnellisia tietämättömiä. Sieluttomia.

Tämän tajutessaan tulee vakavasti ihmetelleeksi miten nämä ihmiset ovat onnistuneet pääsemään huippurajoista läpi tähän huippuyliopistoon. Kaiken kaikkiaan me kaikki olemme ihmisiä, niin yliopistolla kuin muuallakin. Syvempi tutustuminen yliopiston elämään saa ne sosiaalisen hierarkian hyytävän kauniit tyylikkyyden ja trendikkyyden piikit väistymään todellisen intellektuaalisuuden löytymiseen.

En löydä pelkkiä esteettisen kauniita vartalomuotoja, huoliteltuja olemuksia tai pinnallisia ajatuksia - vaan löydän viimein tuolta massasta todellisia sieluja. Löydän sieluja, joilla on todellista syvyyttä.

Tänään löydän ja huomenna kadotan?

Ken tietää, minne tuulet vievät.

Matka jatkuu…