maanantai 27. syyskuuta 2010

Onnellinen possu

Olisitko mieluummin onnellinen possu vai onneton Sokrates?

Kysymys on yksinkertainen, vaihtoehtoja vain kaksi. Vastaukset vaihtelevat ihmisestä riippuen kuitenkin yllättävän jyrkästi. Jonkun mielestä on itsestään selvää, että onnellisena on parempi olla, kuin onnettomana. Toiset taas näkevät kysymyksen enemmänkin asetelmana, jossa he voivat olla joko viisas Sokrates tai pelkkä pahainen possu. Kysymys siis itse asiassa luo meille hämäyksen, jonka kautta voimme havaita tapaamme tulkita ympäristöä ja mitä me oikeastaan haluamme. Yhdelläkään yksinkertaisella kysymyksellä ei todellisuudessa ole vain kahta vastausta, sillä syyt vastausten takana vaihtelevat niin lukuisasti kuin vastaavia ihmisiä on. Ihmisen psyyke ja ajatukset ovat pohjaton kaivo, mielen loputon syöveri, joka tarjoaa enemmän tuloksia kuin yksikään matemaattinen logiikka voisi ikinä tuottaa.

Meissä jokaisessa asuu pieni possu. Onni on ihanaa ja onni on tavoiteltavaa. Mitä enempää me voisimme elämältä tavoitella? Onnea on samaan aikaan monenlaista ja runsaasti, kuin myös niukalti ja vähän. Me itse luomme oman onnemme omien valintojemme kautta ja me voimme vastaanottaa lopputulokset, niin pessimistisesti tai positiivisesti kuin haluamme. Me itse määrittelemme oman onnemme. Onni on kuitenkin kranttu elukka, jonka käytös on toisinaan kuin heittäisi helmiä sioille. Yksi onni ei kestä ikuisesti.

Meidän sisäinen possumme on tunteemme ja intuitiomme, joka kirmaa vapaana metsissä ja niityillä. Sokrates on sisäinen järkemme ja logiikkamme, joka ohjaa, johtaa ja rakentaa maailmoja järjen temppeleissä. Ihmisinä me emme ikinä voi kääntää selkäämme kummallekaan näistä sisäisistä piruistamme. Tunne ja järki elävät samassa ruumiissa. Se on meidän kirouksemme - ja siunauksemme.

Niin moni meistä tavoittelee keskitietä onnen ja järjen välillä, eräänlaista välitilaa, sopusointua kahden toisilleen negatiivisen energian välillä. Näiden kahden liitto ei ole järjen diktatuuri, eikä viettien valtakunta – vaan yksinkertaisesti sisäinen rauha.

Sisäinen rauha muodostuu itsemme, ajatustemme, halujemme, toiveiden ja unelmien kautta. Tie kahden ristiriitaisen välillä on kuitenkin vaikea ja ankara. Me kamppailemme sisäisen rauhan ajatuksen kanssa ja silti me sorrumme ylilyönteihin, liialliseen antautumiseen viettien pauloihin tai järjen totaaliseen ylivaltaan.

En jaksa. Haluan vain olla. Tässä ja nyt.

Possu ja Sokrates. Onnellinen onnettomuudessa. Onneton onnessa.

Viisaat sanat mielessä. Naskipossuna mutalätäkössä.

Yksi kypsä possu. Yksin – tai kaksin. ;)

3 kommenttia:

  1. Onni koostuu pienistä asioista, murheet suurista. Ongelmia ei ole, jos niitä ei ajattele tai ainakaan pidä niitä niin suurina. Kyllä mudassa on kiva porskuttaa vaikka maissia ei tänään tukkaan. Tää oli varmaan sun pointti.

    Jumalattomassa maailmassa onneen kuuluisi pyrkiä, koska toista mahdollisuutta ei ole. Tietenkin muut huomioon ottaen.

    Paratiisia ei ole, jos olet onneton täällä olet myös muualla.

    VastaaPoista
  2. Onnen pitäisi tosiaan löytyä itsestä, ei ulkoisista asioista. Kaikki muuttuu, kun elämän virta menee eteenpäin. Asioista ja ihmisistä voi nauttia suunnattomasti, mutta takertua ei kannata. Edellisen päivän possuiluja ei ole enää tänään. Jokainen päivä on uusi.

    VastaaPoista
  3. "Onni on kuitenkin kranttu elukka, jonka käytös on toisinaan kuin heittäisi helmiä sioille. Yksi onni ei kestä ikuisesti."

    VastaaPoista