Kuinka saada äänestäjät äänestämään sinua

Vaalit ovat ohi, mutta analyyttisenä halusin pian jo vaalien jälkeen arvioida kampanjointia ja sen onnistumista. Tulos oli kampanjani käyttämien menetelmien ja kustannusten kannalta masentava. Niin moni asia meni pieleen.

Toisaalta ilman itsetutkiskelua ei voi saavuttaa parempia tuloksia.

Tausta

Käyttämäni vaalikampanjamenetelmät jakautuivat digitaaliseen näkyvyyteen, fyysisten esitteiden näkyvyyteen ja äänestäjien sosiaaliseen kanssakäymiseen. Osittain nämä menetelmät olivat käytössä päällekkäin, joissakin tapauksissa vain osa. Digitaalisia menetelmiä olivat näkyvyys verkkoblogissani, facebookin sosiaalisessa profiilissa, median tarjoamissa vaalikoneissa (HS ja Yle) ja järjestöjen vaalilupauksien (parikymmentä) yhteydessä. Fyysisten esitteiden menetelmiä olivat luukutus, ilmoitustauluille kiinnittäminen ja kävelyteiden varsille liimaaminen. Äänestäjien kanssa sosiaalinen kanssakäymisen menetelmiä olivat vaaliteltan tai vaalikahvilan järjestäminen, jonka yhteydessä tarjosin herkkuja, kuumia juomia, esitteitä ja juttelin äänestäjien kanssa sekä esitteiden jakaminen henkilökohtaisesti ruuhkapaikoissa. Tilaisuuksista ilmoitin facebookin profiilissa ja fyysisten esitteiden yhteydessä.

Kun huomioin äänieni jakautumisen, niin helpoin on poistaa tuttujen ja läheisten äänet. Vaalikoneista ja liikenteen solmukohdissa jaetut esitteet ovat äänistä kaikkein vaikein poistaa. Näistä kahdesta määrittelemättömältä alueelta tulleista äänistä muodostuu tasainen 1-2 äänen aluepistemäärä koko Helsingin alueella. Samalla tämä tasainen äänimäärä muodostaa tässä tehtyjen tehokkuusarviointien virhemarginaalin. Luukutuksessa huomioin talouden koostuvan keskimäärin noin 1.8 äänestäjästä. Kiinnitetyssä ilmoittelussa en huomio väkimäärää. Telttailun ja vaalikahvilan yhteydessä arvioin väkimäärän tapauskohtaisesti ja suhteutan äänimäärän tapahtuman lähellä olevilta äänestysalueilta tulleeseen äänimäärään.

Havainnot

Alueet, joilla pelkästään luukutin pelkkiä esitteitä. Vaikutus alle 1 ääni, jokaista 1300 äänestäjää kohden.

Alueet, joilla luukutin ja kiinnittelin esitteitä, joissa oli tiedote tulevasta tapaamisestani ja järjestin vaalitelttailun. Vaikutus alle 1 ääni, jokaista 1000 äänestäjää kohden.

Alueet, joilla luukutin esitteitä ja kiinnittelin, joissa oli tiedote tulevasta tapaamisistani ja järjestin kaksi vaalikahvilaa. Vaikutus alle 1 ääni, jokaista 1800 äänestäjää kohden.

Alueet, joilla järjestin pelkkiä vaalitelttailuja, keskustelin äänestäjien kanssa ja jaoin pelkästään omia esitteitäni. Vaikutus alle 1 ääni, jokaista 200 äänestäjää kohden.

Alueet, joilla järjestin pelkkiä vaalitelttailuja, keskustelin äänestäjien kanssa ja jaoin omia ja muiden esitteitäni. Vaikutus alle 1 ääni, jokaista 200 äänestäjää kohden.

Alueet, joilla järjestin pelkkiä vaalitelttailuja, keskustelin äänestäjien kanssa ja jaoin vaalilehteä, jonka sisällä oli esitteeni. Vaikutus alle 1 ääni, jokaista 500 äänestäjää kohden.

Alueet, joilla järjestin pelkkiä vaalitelttailuja, keskustelin äänestäjien kanssa ja jaoin karkeilla varustettuja esitteitä. Vaikutus alle 1 ääni, jokaista 200 äänestäjää kohden.

Johtopäätelmät

Havaintona on siis, että kaikki menetelmät ja niiden yhdistelmät mahtuvat virhemarginaalin sisään. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki käyttämäni rahallinen panos, esitteet, vaaliteltat, vaalikahvilat, luukutus, ilmoitusten kiinnittäminen, vaaliesitteiden jakamistapa ja muut variaatiot eivät tuoneet havaittavaa vaikutusta suuntaan tai toiseen. Tärkein havainto menetelmistä on se, että vaalikoneet ovat tärkeitä. Niistä tulee vakaa määrä lisää ääniä jokaiselle.

Masentuneesti voisi ajatella, että kaikella vaalityöllä ei ollut mitään vaikutusta, mutta toisaalta ne ovat voineet tuoda ehkä juuri sen yhden äänen. Toisaalta, jos käyttämälläni työpanoksella tätä oletettua yhtä ääntä kohden aloittaisi kampanjoinnin, niin pääsyni valtuustoon edellyttäisi kampanjatyötä 6368 työtuntia. Tämä tarkoittaisi sitä, että ensi kunnallisvaaleja varten aloitettu päivittäinen neljän tunnin vaalityö olisi pitänyt aloittaa noin 3,5 kuukautta sitten. Näin. =D     .

Tulevaisuutta varten tulisi arvioida tarkemmin myös yksittäisen ehdokkaan profiilin tehokkuus suhteessa kilpailevien puolueiden ja oman puolueen vastaaviin. Ehdokkaiden pohjakannatuksen erottaminen profiilista on kuitenkin hankalaa, sillä jotkut saavat suuria äänimääriä tekemättä yhtään vaalityötä ja heikolla profiililla. Pohjakannatukseni on heikko, minulla ei ole laajaa perhe-, tuttava- tai ystäväverkostoa, enkä ole julkisesti tunnettu persoona. Alustavasti voin jo havaita, että oman kampanjani ydinongelma oli eniten profiilissani. Oma profiili pitää olla kuin kiiltävä timantti, joka loistaa ylitse muiden.

Vaalit ovat ohi

Ajatus rikkoo hiljaisuuden. Me olemme tässä ja nyt. Paikallamme. Todellisuus ympärillämme.

Vaalit ovat ohi. 

Mutta elämä jatkuu.

Olen pettynyt. Olen iloinen. Olen hyvin ristiriitainen. 

Tavallaan menestyin vaaleissa hyvin ensikertalaiseksi. Tavallaan menestyin huonosti. Kilpailuyhteiskunta ajaa kilpailemaan muiden kanssa, toisaalta järkevät ymmärtävät kilpailla vain itsensä kanssa. 

Tavallaan ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka eivät äänestä. Jos ei ota vastuuta elämästään, niin sitä ajelehtii huolettomana maailman tuulien ja virtauksien mukana. Ei tarvitse välittää turhista. Päivät tulevat ja menevät. Menneisyys on menneisyydessä ja tulevaisuus tulevaisuudessa, mutta me elämme tässä ja nyt. Päivä kerrallaan. Päivä kerrallaan. Päivä kerrallaan.

Politiikka on kiinnostanut minua nyt kymmenen vuoden ajan. Elämä on kiinnostanut minua yhtä kauan. Kun ottaa vastuun omasta elämästään, niin ympäröivä maailma ja yhteiskunta hyökyvät päälle. Me elämme tässä ja nyt, mutta nykyisyyden lisäksi meillä on myös menneisyys ja tulevaisuus. Menneisyys, josta tulemme. Tulevaisuus, jota kohti kuljemme. Mitä lyhyemmäksi tulevaisuus käy, sitä enemmän me muistelemme menneisyyttä. 

Tulevaisuus siintää edessä, mutta se on kuin kangastus autiomaassa. Mitä me voimme tietää tulevaisuudesta muuta kuin sen mitä toivomme siltä? Tulevaisuus on itse itsellemme sepittämä lupaus tulevasta, iäti käden ulottumattomissa oleva palkinto koettelemuksista.

Menneisyys on aina takana. Muistikuva menneestä. Haalistuvat jalanjäljet takana. Kivut, säryt, kärsimys ja hiki iholla. Ilo, rakkaus, onnistuminen ja hymy kasvoillamme.

Meillä on rajallinen menneisyys ja rajallinen tulevaisuus ja meidän tulisi elää tämä rajallinen hetki parhaamme mukaan.

Näin haluan uskoa.

Jatketaan matkaa.

Miksi äänestää minua

Ennakkoäänestys alkaa tänään!

Kaupungilla on vuodesta toiseen budjetissaan suuri ylijäämä - vuonna 2016 se oli 461 miljoona euroa. Iso kysymys kuuluukin, että mitä kaupunki aikoo tehdä tällä ylijäämällä?

Kokoomuksen ratkaisu olisi leikata rikkaiden ja keskituloisten verotusta roimasti. Kuitenkin kokoomuksen, vihreiden, perussuomalaisten ja sosiaalidemokraattien toimesta Helsingin Kaupunki leikkaa tuottavuusleikkurillaan miljoonia tärkeiltä aloilta, kuten varhaiskasvatuksesta, koulutuksesta, terveydenhuollosta, sosiaalihuollosta ja vanhustenhoidosta. Meillä on varaa, välineitä ja keinoja kehittää Helsingistä hyvinvoivien ihmisten kaupunki ja investoida tulevaisuuteen. Mutta onko meillä tahtoa?

Sinulla on mahdollisuus vaikuttaa tähän.

Jos haluat tukea inhimillistä Helsinkiä ja investoida tulevaisuuteen, niin valintasi on vasemmistoliitto ja ehdokas Antti Vainionpää (351).

Jotta ketään ei unohdettaisi

Niin siinä sitten on päässyt käymään. Seitsemän vuoden poliittisen aktiivisuuden jälkeen olen viimein päässyt itse ehdolle. Tunnetila ja innostus tästä mahdollisuudesta on ollut niin korkea, että se määrä millä luen poliittista kirjallisuutta on kohonut ja yleinen työkykyni on pompahtanut roimasti ylöspäin. Kirjoitan jopa julkiseen blogiini, mikä on viime vuosina ollut vähiten mielessäni.

Vaalikampajani tulee keskittymään minulle jo luottamustehtävissä muovautuneen profiilin ympärille. Olen empaattinen, rakentava ja päämäärätietoinen toimissani. Haluan parasta mahdollista palvelua mahdollisimman ekonomisesti ja ekologisesti. Olen myös huomannut eroni muihin luottamushenkilöihin.

Olen toiminut vaaleilla valittuna luottamushenkilönä lukuisissa säätiöissä, yhtiöissä, lautakunnissa, toimikunnissa, korkeakouluissa ja yhdistyksissä. Kaikkia näitä luottamustehtäviä yhdistävä punainen lanka on ollut pyrkimykseni huomioida päätöksenteossa ne ihmiset, joilla ei ole tarvittavia tietoja, uskallusta tai voimavaroja nousta puolustamaan omia oikeuksiaan. 

Turhan usein olen huomannut kanssapäättäjieni näkemysten olevan pelottavan kapeakatseisia ja monet heistä olettavat, että kaikki tavalliset kansalaiset toimivat ja ajattelevat kuten he itse. Tämä on kuitenkin kaukana todellisuudesta. Onko meillä kaikilla ollut mahdollisuutta turvalliseen lapsuuteen, vakaaseen kotiin, harrastuksiin, sosiaaliseen pääomaan, turvattuun talouteen, koulutukseen tai hyvään terveydenhuoltoon?

Harvalla meistä on ollut oikeutta samanlaiseen elämään. Kuitenkin kaikille meille tulisi kuulua samat mahdollisuudet kotiin, terveyteen, toimeentuloon ja onneen.

Vaalikampanjani slogan olkoon siis: "Jotta ketään ei unohdettaisi".

Ensimmäinen vaalitilaisuus kunnallisvaaliehdokkaana. Kymmenisen mielenterveysyhdistys Helmi ry:n jäsentä grillasivat minua monista eri aiheista.