Konfliktista toiseen

Kun astutaan toisen ihmisen kohtuuden rajoille, niin meillä on mahdollisuus joko perääntyä tai jatkaa matkaa.

On kohteliasta ja sovittelevaa tulla vastaan avoimesti ja ymmärtävästi, mutta aina ei sopu anna sijaa eikä ymmärrystä voi jakaa.

Kahden eriävän kohtuuden tai mielipiteen konfliktissa molemmat ovat samaan aikaan väärässä ja oikeassa. Kaikesta huolimatta toisen on väistyttävä tai konflikti on ikuinen.

Ihmiset tasapainoilevat konfliktien parissa niin olemassaolonsa, elämänsä kuin jokapäiväisen arjen kanssa. Me joudumme vastustamaan ilman luomaa kitkaa ja vastusta, astelemaan ruohon päälle, rakentamaan talomme jonkun toisen eliön alueelle ja joudumme kannibalisoimaan muita orgaanisia eliömuotoja selviytyäksemme. Konflikti voi olla myös hyvin suhteellista mittakaavaltaan: kuka syö viimeisen banaanin, kumpi ajaa autonsa tuohon parkkiruutuun jne.

Konfliktit ovat elämän ikuinen seuralainen, mutta turhilta konflikteilta on syytä välttyä. Vaikka elämän nallekarkit eivät mene tasaisin edes meidän saman lajin edustajilla, niin silti perusedellytys ihmisyhteisön lähipiirissä on konfliktin vältteleminen ja sovitteleminen.

Kun kohtaan konfliktin

Kun kohtaan nykyään arjessani konfliktin, niin minusta olen alkanut huomata huomaavani jälleen useampia vaihtoehtoja.

Ensisijainen ratkaisu on luontevin osa itseäni, eli kompromissi ja sovittelu oman ja toisen kohtuuden rajojen välillä.

Mutta kun sopu ei anna sijaa, niin huomaan joutuvani valitsemaan kahden muun ääripään välillä. Ennen en niin herkästi tunnistanut näitä kahta puolta asioista, vaan sopeuduin tilanteen vaatimani. Tiedostamalla ympäristöni ja itseni osana sitä, tunnistan vaihtoehtoni kuinka toimin konfliktin kanssa.

Pikku-piru ja enkeli

Olo on ikään kuin pieni enkeli istuisi yhdellä olkapäälläni ja pikku-piru toisella - pikku-Jenni yhdellä olkapäällä ja pikku-Erika toisella.

Jos kuuntelisi Jennin sovittelevia sanoja, niin osaisin vain huokaista syvään ja laskea kolmeen. Taika on antaa tilannetta koskevan jännitteen valua ohitseni ja kunnioittaa toisten ihmisten kohtuuden rajoja. Väistymällä, en tuhlaa itseäni enkä energiaani.

Jos taas kuuntelisin Erikan kärkeviä sanoja, niin en anna periksi ja teen niinkuin näen kohtuudeksi minulle kuuluvan. Tämä vaihtoehto on kuitenkin aina riskialtis polku, sillä kun pitää omista mielipiteistään kiinni pitäminen johtaa aina konfliktin laukeamiseen - tavalla tai toisella.
Vastakkainasettelu pakottaa molemmat osapuolet miettimään omien kohtuuksien rajoja, mikä itsessään pakottaa molemmat osapuolet miettimään omien kohtuuksien rajoja niin hyvässä kuin pahassa. Vaarana on kuitenkin loputon ristiriita, pysyvä kärjistyminen ja tarpeeksi itsepäisissä tapauksissa täysi riita ja vihanpito.

Vaikka konfliktin kärjistäminen on huono asia, niin toisaalta se on välillä myös välttämätöntä. Jos oikeasti haluan toteuttaa haaveeni muuttaa naapurustoani, yliopistoani, kaupunkiani, Suomea tai koko maailmaa kohti solidaarisuutta ja parempaa onnea, niin konflikteilta en voi välttyä. Toivoa sopii, että osaan valita

"You have enemies? Good. That means you’ve stood up for something, sometime in your life. "
-- Winston Churchill

On kiusatun vika, jos hän tulee kiusatuksi

Ystäväni valaisi minua tänään valaisevasti sosiaalisesta älykkyydestä. Hänen sanansa iskevät ikävästi, sillä todellakin olen tajunnut kuinka minulta puuttuu sosiaalisen älykkyyden hienotunteinen vivahdeikkuus.

En osaa käyttäytyä tai soveltua jokaiseen sosiaaliseen kontekstiin ongelmitta, mikä usein saattaa jättää minut ulkopuoliseksi. Vaikka suurin osa meistä on kokenut edes jonkilaista ulkopuolisuuden tunnetta suhteessa joihinkin muihin, niin suurin haaste nouseekin siitä, että uskaltaako astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle.


Kiusaaminen on ihmisen omaa syytä

Sosiaalisissa ympyröissä on aina henkilöiden välisen kemian nostattama haaste uskaltaako soveltaa sosiaaliselle kontekstille ulkopuolisia ajatuksia tai mielipiteitä - tai ylipäätänsä ottaa kantaa yhtään mihinkään. Varmin keino välttyä konflikteilta on nimittäin olla sosiaalisten ympyröiden ulkopuolella tai yrittää pysytellä hiljaa, hymyillä vienosti ja nyökytellä myöntävästi jos jotain kysytään.

Ystäväni sanoi, että häntä kiusattiin lapsena koulussa, koska hän ei ymmärtänyt vallitsevaa sosiaalista kontekstia, eikä kyennyt liittyymään samaan sosiaaliseen piiriin muiden kanssa. Hänen mielestään myös omat kiusaamiskokemukseni ylä-asteella, armeijassa ja yliopistolla pohjautuvat aivan samaan ongelmaan - en vain osannut sopeutua sosiaaliseen ympäristöön. Virheeni on, että olen yrittänyt soveltaa sosiaaliseen ympäristöön kuulumattomia arvoja, mielipiteitä ja moraliteettia. Yhteisö ei voi hyväksyä jäsentä, joka ei jaa samoja sosiaalisia riittejä, arvoja tai mielipiteitä. Ihmisen pitää sopeutua ympäristöönsä, ei tehdä irtiottoja siitä.

Sosiaalista käyttäytymistäni voisikin enemmänkin kuvailla siiliksi. Yhdeltä puolelta olen pehmeä ja empaattinen, toiselta puolelta piikikäs ja karkea. Vaikka aina pyrin kohtaamaan ihmisiä avoimin sylin ja auttamaan jokaista vuorisaarnan ("tee toisille mitä toivoisit itsellesi tehtävän") johdattamana, niin ongelmaksi muodostuu se että usein päädyn paapomaan yhtä ja tökkimään piikillä jotain toista.

Kuinka hyvä tarkoitus kääntyy itseään vastaan

Kuulin tänään sangen rohkaisevan kuuloisia uutisia, että minua pidetään uusien tutoorien koulutuksessa varoittavana esimerkkinä. Eikä pelkästään epämääräisenä esimerkkinä, vaan minusta puhutaan suoraan nimeltä.

Harvinaisen hienotunteista pakko sanoa, kun yksipuolista tarinaa saarnataan yksitotisena. Kun yksityisyyttä, kunniaa ja fyysistä koskemattomuutta uhataan vihan ja viinan voimin, niin kypsin keino olisi olla vain hiljaa. Harmillista etten kyennyt nielemään ylpeyttäni ja vihaa.

Vielä vuosi sitten, vähän tapahtuman jälkeen tulkitsin tilannetta vielä vahvasti omasta näkökulmasta: http://seuraavasiirto.blogspot.fi/2011/09/yhdenmukaisuus-on-tie-kiusaamiseen-myos.html
 
Tarkoitukseni oli uhrata omaa vapaa aikaani ja auttaa, mutta toisin kävi. Olisin voinut välttää kaiken olisin jos olisin vain ymmärtänyt vallitsevan sosiaalisen ympäristön. On siis oma syyni, että minua halveksitaan ja kiusataan. Miksi minun pitää olla niin erilainen?

Toivon, että saisin uuden mahdollisuuden olla sosiaalisesti hyväksyttävä ihminen - jolla on silti varaa kantaa omia mielipiteitään.