Milloin ja miksi kapinoidaan?

Vaikka valta on vaihtumassa Libyassa, niin Syyrian sisäiset rauhattomuudet jatkuvat – ja tulevat jatkumaan. Arabikevääksi kutsuttu tapahtuma on laajentunut valtaisaksi liikennehdinnäksi halki koko arabialaisen maailman Pohjois-Afrikasta Lähi-Itään. Wall Street –mielenosoitukset ovat laajentuneet koko läntistä maailmaa yhdistäväksi mielenosoitukseksi ja Euromaissa eurokriisi on aiheuttanut paljon rauhattomuutta – erityisesti pahiten kärsineissä maissa, kuten Espanja ja Kreikka.

Ironisesti kaikista näistä saamme kiittää paljolti suorimpana vaikuttavana syynä vuoden 2008 käynnistynyttä lamaa, öljyn hinnan laskua ja ruuan hinnan valtaisaa nousua mm. bio-öljy tuotannon vuoksi. Syitä on lukemattomia ja varsinkin kapinahengen levitessä myös kaikki vanhat riidat ja luurangot nousevat jälleen esiin ja kyseenalaisiksi.

Tapahtumat ovat noudattaneet yllättävän säntillisesti klassista rauhattomuuden ilmaisemista Daviesin J-käyrämallisesti (ks. kuva) kun repressio ja kurjuus kasvavat valtiovallan heiketessä.



Ian Bremmer on luonut Daviesin J-Käyräteorian tueksi myös oman J-käyrämallinsa (ks. kuva), jolla hän pyrkii selittämään minkä vuoksi Daviesin J-käyrämallin mukaisesti hyväksyttävä kurjuus on hyvin laaja joissakin hyvin totalitaarissa valtioissa ja miksi toisinaan hyvinkin vähäinen kurjuus saattaa johtaa mielettömään vastarintaan.



Asiasta myös hieman koominen kuva Financial Timesin pilapiirtäjän kynästä.

Miksi joukkomurha Syyriassa saa jatkua ja tulee jatkumaan

Koska rauhattomuus koskettaa kaikkia tällä hetkellä, niin ei myöskään YK:n ylimmän turvallisuusneuvoston (jossa jokaisella suurvallalla on kaikkien muiden päätöksen peruva veto-oikeus) tai NATO:n ydinjäsenmailla ole sisäpoliittisesti halua lähteä riskeeraamaan omaa kannatustaan ja vakauttaan.

Sitoutuminen sotaan Syyriassa, saati Iranissa, tarkoittaisi vain uutta Afganistania, eikä läntisillä suurvalloilla ole kellään halukkuutta lähteä upottamaan jalkaansa siihen suohon. Sotilaallisesti ja sisäisesti Syyria on huomattavasti vankemmassa asemassa kuin Libya edes parhaimpina päivinään on ollut. Puhuttamaan siitä, että strategisesti vuoristoinen ja etäinen Syyria on huomattavasti helpommin puolustettavissa kuin Libyan rannikkovaltio. Syyrian sotavoimat ovat monikertaiset, salainen palvelu on laaja ja kansainvälinen sekä läheinen liittolaisuus Hamasiin ja Hizbollahiin takaavat merkittävän iskukyvyn niin suurvaltojen liittolaisia kuin omia maan sisäisiä vihollisia kohtaan.

Kuinka monta tapettua on joukkomurha? Kuinka monta joukkomurhaa on rikos ihmiskuntaa vastaan?

Syyrian presidentti Al-Assad ei ole myöskään yleiseen tietoisuuten tullutta merkittävää rikosta ihmiskuntaa vastaan – esimerkiksi Libyan tavoin avoimesti komentanut pommittamaan oman maansa siviilejä ja kapinallisia. Kaikella todennäköisyydellä jos Al-Assad onnistuu suorittamaan toimintansa tarpeeksi salassa, niin mitään tälläistä oikeutusta ei tule tapahtumaan. 1990-luvulla vastaavassa tilanteessa Bosnian sisällissodassa Serbian joukot kykenivät jatkamaan systemaattista kansanmurhaa hyvin pitkään, niin kauan kunhan tapahtumat tehtiin salassa, todistajat vaiennettiin, eikä länsivaltojen edustajia ja vainottuja vainottu julkisesti.

Bosnian sodan ratkaisi Yhdysvaltain väliintulo Clinton hallinnon toimesta NATO joukoin, ohittaen Bosniassa olleiden YK:n rauhanturvaajien neutraliteetin mandaatin. Al-Assadin ei tarvitse pelätä YK:a, sillä ainoa voima joka saattaa uhmata Syyriaa ja Al-Assadia ovat Yhdysvallat ja NATO.