Jotenkin kuvittelin, että fuksien tutoorina oleminen olisi hieno ja vilpitön teko. Antaisin uusille opiskelijoille sen saman avun mitä omilta tutooreiltani sain ja toisaalta mitä jäin kaipaamaan. Toisin on kuitenkin käynyt.
Tutooritoiminnan sijasta pääpaino on ollut enemmän toisten tutoorien kyttäämisessä ja painostamisessa - kuin yhteistyön ja tuen tarjoamisessa. Erilaisuus tuomitaan niinkuin kaikissa yhteisöissä. Tavoitteena ei ole yhteistyö vaan yhteinen näkemys. Yhden mielipiteen täytyy aina taipua useamman edessä. Kun oma elämä on eri tilanteessa kuin muiden, niin on vaikea asettaa muita näkemään omaa asemaansa.
Pahat kielet puhuvat julmasti niitä kohtaan, joita kukaan ei ole kykenevä puolustamaan.
Ihmiset ovat ihmisiä myös yliopistolla. Yhteiskunnan akateeminen vuorenhuippu ei tarjoa eroa mihinkään muuhun yhteisöön. Pussikaljat ja paskapuhe ovat vain vaihtuneet sampanjaan ja yhteiskunnalliseen kritiikkiin. Erilaisia katsotaan aina sivusilmin yhteisössä kuin yhteisössä. Kiusataan. Yritetään yhdenmukaistaa.
Onneksi kaikki eivät ole niin ahdasmielisiä. Maailma on yhä avoin ja aina jossain on joku - joka ei ole taantunut lampaiden tasolle. Maailmassa on inhimillisiä ihmisiä, kypsiä ihmisiä, jotka näkevät läpi elämän haasteiden ja pinnallisten kuorien.
Epäkypsyys on meidän kaikkien kirous - joillekin enemmän, toisille vähemmän. Aika auttaa. Aina vain aikaa ei ole tarpeeksi. Olen iloinen kypsistä ihmisistä. Inhimillisistä ihmistä jotka ymmärtävät. He ovat sielunlanka meille jotka uskaltavat kulkea omaa polkuaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti