Mitä puoluetta sinä äänestäisit?

Kauas ovat karanneet ehdottomat vasemmisto-oikeisto rajat, jotka jakoivat niin politiikkaa, kulttuuria kuin tavalliset arkipäivän tapahtumat kahteen eri leiriin. Nykyään kuitenkin tietoisuuteemme on soluttautunut ja vakiintunut ajatus keskustalaisesta konsensuksesta ja kompromissista. Tällä on niin hyviä kuin huonoja puolia. Ulkoapäin tämä vain todellisuudessa ilmenee niin että vaikka puolueet ja poliikot puhuvat muuta, niin politiikka on silti aina sitä samaa maltillista reaalipoliittista kuravelliä.

Puolueet ovat Suomessakin hiipuneet entistä passiivisempaan suuntaan, jossa puolueet ovat muovautuneet liikkeistä ja eturyhmistä kaiken kansan puolueiksi. Mitään selkeitä linjoja ei ole enää kunnolla havaittavissa ja vaikka ehdokkaat muodollisesti sitoutuvatkin puolueohjelmiinsa, niin tosiasiassa puolueet ovat muuttuneet elitistisen politiikan kentäksi, jolla yksittäinen politiikka vain kerää resursseja ja kannattajakuntaa. Politiikkaa luovat nykyään yksittäiset ihmiset ja puolueiden sisäiset hyvin pienet johtoryhmät. Puolueväki ja ruohonjuuripolitiikka on haudattu. Heikentynyt kenttäväki on silti harvoin hiljaa, mutta heitä harvoin jaksetaan enää kuunnella.

Kaikki tämä on tehnyt politiikkaan vakavasti suhtautumisen vaikeaksi. Parhaiten tähän ongelmaan onkin viime vuosikymmenen aikana panostanut Kokoomus, joka jos kukaan puolueista, on tajunnut politiikan olevan kuin mitä tahansa liiketoimintaa. Markkinointi ja viestintä ovat asian ytimessä. Nykyään olisikin tärkeää huomioida puolueissa, ei pelkästään puolue-ohjelma, vaan myös tämän hetkiset puolueen johtohenkilöt, puolueen nuoret lupaukset sekä kaikkein tärkeimpänä puolueen brändi.

Kansalaisille politiikka on paljolti mielikuviin perustuvaa toimintaa, joten perinteinen asioiden edustaminen koetaan tylsäksi ja harmaaksi. Kulutusyhteiskunta on opettanut meidät vaatimaan voimakkaasti suurta viihdearvoa ympäröivältä ympäristöltämme – ja näin myös poliitikot ja puolueet tulee olla swingaavan cooleja ja kuorrutettu ällönmakealla siirappikuorrutuksella.

Kun tarkastelee puolueita brändien, eli luotujen mielikuvien perusteella, niin olen huomannut muissa ja myös itsessäni, että mielikuvien perusteella voi laatia eri valtapuolueista erilaisia mielikuvia. Nämä mielikuvat kuitenkin vaihtelevat ihmisestä toiseen, mutta uskon että moni tunnistaa ainakin joitakin puolueeseen kuuluvia mielikuvia, kuten:

Vihreät – ekohippi, porvarivihreä, vihreä vallankumous, punavihreä, vihreä, kettutytöt, eläinoikeus, ilmastonmuutos, ekologia, anarkisti, feministi, radikaali, kriittinen sivistyneistö, nuori, kaupunkilainen, nainen

Kokoomus – cool, pop, trendi, markkinatalous, uusliberalismi, porvari, keskiluokka, rikkaat, sijoittajat, yritykset, oikeisto

SDP – punainen, porvari, työläinen, työtön, ammattiliitto, keskiluokka, tasa-arvo

Keskusta – maaseutu, maakunnat, porvari, keskiluokka, kepu pettää aina.

Perussuomalaiset – maahanmuuttokriittinen, lähiöt, kaupunkilainen, konservatiivinen, rasistinen, vanhoillinen, duunari, työtön, köyhät, lähiöbaarit.

Vasemmistoliitto – vasemmisto, kommunistit, radikaalit, punavihreät, duunari, työtön, kriittinen sivistyneistö, kaupunkilainen, tasa-arvo

RKP – liberaali, suomenruotsalainen, ruotsinkielinen

Mielikuvat ovat nykyajan reaalipolitiikan ja kannattajakunnan tärkein taistelukenttä. Julkisuus, media, mielipiteet ja tapahtumat muovaavat jatkuvasti näitä näkemyksiä hämmästyttävänkin nopealla vauhdilla. Joskus kuitenkin jotkin negatiiviset mielikuvat jäävät kiinni, vaikka kuinka sitä yrittää karistaa. Nykyajan politiikko on tuote, jota markkinoidaan ja myydään puolueen resursseilla.

Pepsodent-hymy myy varmasti - Ja jos ette usko, niin kysykään vaikka Stubbilta.