Huipulla tuulee

Ajankohtainen uutinen on median valtaisalla voimalla ryöpyttämä vaalirahakohu, joka on kohdistunut viime aikoina erityisesti istuvaa pääministeriä Matti Vanhasta kohtaan. Miehelle, joka jossain vaiheessa hahmotteli olevansa pääministerinä vielä kolmannellakin kaudella huomaa nyt kulkevansa yllättävän kapealla narulla. Kuten sanonta käy: ”Diplomacy is about surviving until the end of the century, politics is about surviving until next week.” Median verenhimoa lisää kummasti myös se tosiasia että edeltävän pääministerin Anneli Jäätteenmäen kaatanut reportteri sai mainetta ja mammonaa – puhumattakaan vuoden journalistipalkinnosta.

Keskustan kärsimyksistä hyötyvät eniten muut puolueet, mutta eniten juuri ne puolueet, jotka eivät itsekään ole mitään puhtaita pulmusia. SDP on aktivoitunut YLEn Jungerin ja Urpilaisen voimin keskittäen kaiken voimansa Vanhasen kaatamiseen, vaikka SDP itsekin on saanut tietyssä mielessä kyseenalaista ay-rahaa. Kokoomus on pysynyt hiljaa sivussa, mutta loppujen lopuksi ei pitäisikään olla mikään yllätys, että valtion porvarillisin puolue on myös kaikkein suurinten puoluetukiaisten yksittäinen saaja. Suomen politiikalle ja ruohonjuuritasolle tyypillisen herranvihan Kokoomus on toistaiseksi väistänyt, sillä muta lentää aina siihen suuntaan joka on jo pahiten tahriintunut – eli keskustaa kohden. Keskustan yleishyödyllisiin säätiöihin sotkeutuminen, pääministerin valehtelu vaalirahoituksen yksityiskohdista ja muut vaaliraha sotkut ovat esimerkki äärimmäisen kiperistä kömmähdyksistä, mutta todellisuudessa uskon, että myös muilta puolueilta tulee lähitulevaisuudessa paljastumaan jotain vastaavaa, sillä julkisuuskohu on synnyttänyt paineen tutkia kaikki puolueet suurennuslasin läpi.

Suomen kansa on poliittisesti passiivista, sillä politiikka vaikuttaa harmaalta. Hiljaiseen kansaan saadaan kuitenkin kummasti lisää kiihkoa ja vireyttä kunhan verta on luvassa. Näin on opittu ainakin urheilussa ja julkkisseurapiireissä, sillä tavallinen Matti Meikäläinen on ainakin kulutustottumuksillaan todistanut suuren nälkänsä skandaalien, seksin ja väkivallan perään – ja harvoin tarjotaan näin herkullista tilannetta laittaa pääministeri itsensä hiljaa hirteen roikkumaan. Keskustan pääsihteeri Korhosen ja Kokoomuksen Ilkka Kanervan noitajahdit ovat tuoreessa muistissa.

Mielenkiintoista on kuitenkin nähdä, että jos Vanhanen kaatuu, niin kuka tulee tilalle? Suomen puoluekenttä on viime aikoina ollut suurten muutosten tuulien alla, kun johtavat puoluekadeerit ovat nuorettuneet yhdessä jos toisessakin puolueessa. Keskusta on pitkään luisunut agraari-porvari polultaan kohti Kokoomuksen keskusta-oikeistoa ja oikeistoliberalismia. Jäätteenmäki ja Vanhanen olivat oikeistoliberaaleja – ja Vanhanen erityisesti lakiesityksineen on osoittanut olevansa menneen pääministeri Lipposen tavoin vakaa uusliberalismin kannattaja. Puolueen vanhat kokeneet poliitikot, kuten Väyrynen ja Pekkarinen ovat enää vain jäänteitä Keskustan edeltäjän Maalaisliiton agraarisesta politiikasta, eivätkä täten enää dynaamiselle Keskustan imagolle uskottavia. Paineet kohdistuvat todennäköisesti Paula Lehtomäkeen, joka on Keskustan nuorena naislupauksena ja liberaalina suuret näytönmahdollisuudet juuri nyt.

Vanhainvalta tuntuu todellakin olevan ainakin muodollisesti väistymässä puolukentältä, kun imagon kiillotuspuuhissaan olevat puolueet ovat nostaneet nuoremman sukupolven suoraan eturintamaan ja johtoon.