Day 46 and the acceptance of the realities

After 46 days of game abstinence, I am still trying to find my place in the world.

There is hope.

But there are also setbacks. How can I ever reach standing among the world of eternal competition and struggle? One must find the means to support the mundane everyday trappings. I am old, too old. I am the underdog, the one that did not get the Walt Disney version of life and just got beaten and trampled. This world is a world of excess and overconsumption that too nonchalantly just replaces the any dysfunctional or worn out cogs and bolts in its design.

For sixteen years I have applied for literally thousands of jobs, build my resume with volunteer work, scraps of internships, additional education and with a barrage of various odd jobs. I have my master's degree and three undergraduates. Over 800 student credit points. Still, I have never even gotten an interview. Never.

It was easier to understand that you were sidelined, when you could see they hired someone older and more experienced with top notch resumes. But now, they just hire ever younger, with even leaner resumes.

But I think there is a truth to learn here.

Working life for those with university degrees seems to be hopelessly oversaturated. So why bother. I was once the fledgling young with a meager plumage of a resume. So, let them have their day to bask in the sun.

I may be an outdated obsolete model, but I have to take comfort in the fact that I have built the ladders and seen over the hills and far away. It may be possible for me to lead others down the path. During my times in the university I was always juggling along with the sons and daughters of the privileged, respected, connected, wealthy and cultured. In the terms of the theoretical framework of Pierre Bourdieu’s theory of capital I realized I was always at an disadvantage. 

What I lacked in the boons of my ancestors I could try to accrue and pass on. I think that is the wisdom I learned from my parents: you can’t change the trappings of your childhood, but you can always try to provide a better childhood and future for your own children.

Miksi perustuloa vastustetaan?

Perustulon puolesta on heitelty mielipiteitä suomalaisessa mediassa ja politiikassa jo yli 20 vuotta. Perustulon kysymys on jälleen kerran noussut ajankohtaiseksi, kun Suomessa yritetään saada aikaiseksi kansalaisaloitetta perustulon puolesta.


[Kansalaispalkan kannatus kyselytutkimuksen perusteella vuonna 2006.]

Sähköistä kansalaisaloitteen allekirjoitusjärjestelmää odotellessa olisi kuitenkin hyvä hieman miettiä perustuloa ja siihen liittyvää ristiriitaisuutta. Ajatus perustulosta jakaa niin kansalaisia kuin poliitikkoja. Näennäisesti perustulo tai siihen rinnastettava sosiaaliturvan uudistaminen ovat keränneet kannatusta melkein joka puolueesta, vaikka muodollisesti perustuloa Suomeen ovat ajaneet puolueista vain Vihreät. Aihetta tutkiessani olen huomannut, että yllättäen perustulon suurimmat vastustajat ovat todellisuudessa poliittisen oikeiston sijaan Vasemmistoliitto, SDP ja erityisesti palkansaajajärjestöt.

Perustulon toteutumisen tiellä on lukuisia ristiriitoja ja ongelmia. Näistä ilmeisimmät ovat:

1. Kuinka kansalainen tienaa toimeentulonsa?

Nykymalli: Työ tai työttömyys ovat ensisijainen toimeentulon lähde
Jokaisen kansalaisen ensisijainen toimeentulon lähde on työ. Jos kansalainen ei kykene turvaamaan perustoimeentuloansa on hänen anottava vastikkeellista tukea valtiolta ja täydennettävä sitä harkinnanvaraisella toimeentulotuella. Vastikkeellinen ja harkinnanvarainen toimeentulotuki edellyttää säännöllisiä selvityksiä ja tarkastuksia. Kaikki ylimääräiset ansiot ovat kiellettyjä, ellei halua menettää toimeentulotukea. Vähimmäistoimeentulo on automaattisesti turvattu vain varakkailla tai työttömyyskassan jäsenillä.
Pääkannattajat: SAK, SAK:n alaliitot, Teollisuuden ja Työnantajien Keskusliitto TT, SDP, Keskusta, Kokoomus

Perustulomalli: Valtio turvaa kaikkien vähimmäistoimeentulon
Kun jokaisen vähimmäistoimeentulo on turvattu kaikille tilanteesta riippumatta, niin ihmiset voivat itse valita parhaimmat keinot parantaa toimeentuloansa. Tarvittaessa työhön kykenemättömät voivat anoa yhteiskunnalta lisätukea.
Pääkannattajat: Vihreät

Perusturvamalli: Valtio turvaa kaikkien toimeentulon
Jokaisen täydellinen toimeentulo on valtion turvaama tilanteesta riippumatta.
Pääkannattajat: Vasemmistoliitto

Anglo-Saksinen malli: Työ tai varallisuus ovat ainoat toimeentulon lähteet
Jos et ole varakas, niin sinun on pakko tienattava toimeentulosi keinolla millä hyvänsä.

2. Kuinka paljon työtä on tarpeeksi?

Nykymalli: Kokopäivätyö tai kokopäivätyöttömyys
Sosiaaliturvan, työmarkkinajärjestöjen ja lakien avulla suomalainen työelämä on ankkuroitu kokopäiväiseen ansiotyöhön. Kansalainen on joko työelämän ulkopuolella, kokopäiväinen työtön tai kokopäiväinen työläinen. Työttömät pidetään aktivoimalla ja kouluttamalla työvoimareservissä, kunnes heitä jälleen tarvitaan.
Pääkannattajat: SAK, SAK:n alaliitot, Teollisuuden ja Työnantajien Keskusliitto TT, SDP, Vasemmistoliitto, Kokoomus

Perustulomalli: Jokainen tekee työtä niin paljon kuin tarvitsee/haluaa
Kun jokaisen vähimmäistoimeentulo on turvattu, niin ihmiset voivat itse valita parhaimmat keinot parantaa toimeentuloansa. Kokopäiväinen työ ei ole pakollista, vaan kaikilla on mahdollisuus tehdä töitä kokopäiväisesti, osa-aikaisesti, väliaikaisesti, opiskella, toimia yksityisyrittäjinä tai perinteisen ansiotyön ulkopuolella.
Pääkannattajat: Vihreät

Perusturvamalli: Jokainen tekee mitä haluaa
Kun jokaisen toimeentulo on turvattu, niin ihmiset voivat tehdä mitä haluavat.
Pääkannattajat: Vasemmistoliitto

Anglo-Saksinen malli: Jokainen tekee niin paljon työtä kuin on itselle välttämätöntä
Jos et ole varakas, niin sinun on tienattava elantosi vapaasti valitsemalla keinollasi.

3. Mitä on arvokas työ?

Nykymalli: Työ on taloudellisesti tuottavaa
Suomalaiseen yhteiskuntaan on iskostunut itsekeskeinen versio protestanttisesta työetiikasta. Työ on arvokasta vain, jos se tuottaa taloudellista lisäarvoa tai siitä maksetaan jollain tavoin palkkaa tai muuta korvausta.
Pääkannattajat: SAK, SAK:n alaliitot, Teollisuuden ja Työnantajien Keskusliitto TT, SDP, Kokoomus

Perustulomalli: Kaikki työ on arvokasta
Perustulomallit tavoittelevat enimmäkseen nykyisen kokopäiväiseen ansiotyöhön ankkuroituneen työn käsitteen muutosta. Uudet kannustimet laajentaisivat ihmiset vankemmin työelämään myös osa-aikaisesti, pienipalkkaisiin töihin, vapaaehtoistöihin, opiskelemaan, perustamaan yrityksiä, toimimaan yksityisyrittäjinä ja toimimaan ansiotyön ulkopuolella.
Pääkannattajat: Vihreät

Perusturvamalli: Jokainen voi määritellä itse työnsä
Kun jokaisen toimeentulo on turvattu, niin ihmiset voivat tehdä mitä haluavat. Yhteiskunnalliset ja yksilölliset arvot määrittelevät arvokkaan työn.
Pääkannattajat: Vasemmistoliitto

4. Onko täystyöllisyys mahdollista?

Nykymalli: Täystyöllisyys on mahdotonta
Kansalainen on joko työelämän ulkopuolella, kokopäiväinen työtön tai kokopäiväinen työläinen. Työttömät on pidettävä työvoimareservissä, kunnes heitä jälleen tarvitaan.
Pääkannattajat: SAK, SAK:n alaliitot, Teollisuuden ja Työnantajien Keskusliitto TT, SDP, Keskusta, Kokoomus

Perustulomalli: Melkein täystyöllisyys
Uudet kannustimet laajentaisivat ihmiset vankemmin työelämään myös osa-aikaisesti, pienipalkkaisiin töihin, vapaaehtoistöihin, opiskelemaan, perustamaan yrityksiä, toimimaan yksityisyrittäjinä ja toimimaan ansiotyön ulkopuolella.
Pääkannattajat: Vihreät

Perusturvamalli: Täystyöllisyys
Kun jokaisen toimeentulo on turvattu, niin ihmiset voivat tehdä mitä haluavat. Ne jotka haluavat työllistyä tai tienata ylimääräistä voivat työllistyä itselleen sopivalla tavalla.
Pääkannattajat: Vasemmistoliitto

Anglo-Saksinen malli: Täystyöllisyys on välttämätöntä
Jos et ole varakas, niin sinun on pakko tehdä töitä elääksesi.

Havaintoja ja ajatuksia perustulosta

Nykymallilla on laaja kansan kannatus, koska valtaosa kansalaisista pärjää mainiosti nykytilanteessa. Toimeentulo on turvattu suurimalle osalle tarpeeksi hyvin. Kansalainen voi aina valita työttömyyden tai työllisyyden välillä, riippuen siitä haluaako ylipäätään tehdä juuri tätä työtä. Varsinkin työttömyyskassaan kuuluvat pystyvät elämään kohtalaisen korkealla toimeentulolla palaten väliaikaisesti pätkätyömarkkinoille tienatakseen ansiosidonnaiseen työttömyystukeen tarvittavan minimiajan.

Vasemmistoliitto ja SDP ovat todellisuudessa perustulon suurimmat vastustajat. Ristiriita juontuu Vasemmistoliiton ja SDP läheisistä kytköksistä palkansaajajärjestöihin, jotka rajatun intressinryhmän edustajina vastustavat henkeen ja vereen perustulon kaltaista uudistusta. Palkansaajajärjestöt pelkäävät perustuloa, koska sen seurauksena erilaiset väliaikaiset, määräaikaiset, osa-aikaiset, pätkätyöt ja yrittämisen muodot lisääntyisivät. Suurin pelko on pätkätyökulttuurin vakiintuminen osaksi yleistä työmaailmaa ja sen mukana tuoma kokopäiväisten työläisten pakottaminen pätkätyöläisiksi. Kun työttömyyskassa, asuntolainat ja autolainat ovat pitkälti riippuvaisia hyvin tienaavista kokopäivätöissä olevista palkansaajista, niin suomalaisen kulutusyhteiskunnan peruspilarit murtuisivat ja palkansaajajärjestöjen hegemonia lakkaisi.

Palkansaajajärjestöjen kytkös näkyy voimallisesti myös SDP:n ja Vasemmistoliiton talouspoliittisessa ajattelussa, sillä he uskovat yhä nykyisessä globaalissa markkinataloudessa täystyöllistymiseen, kunhan vain talouskasvu alkaa synnyttämään uusia työpaikkoja. Edes nykyinen työttömien työllistäminen kurssituksilla tai työharjoitteluilla ei ole tuonut tullessaan täystyöllisyyttä, sillä yhä suurempi osa ihmistä syrjäytyy nykyjärjestelmässä. Kokopäiväisestä palkkatyöstä on alkanut muodostua suomalaisen työvoiman enemmistön etuoikeus.

Empiiriset minimikynnyspalkkalaskelmat, joilla arvioidaan työn vastaanottamisen kannattavuutta eivät seuraa millään tavoin realiteetteja. Harvat realistiset tutkimukset todellisista kynnyspalkoista ovat todellisuudessa paljon korkeammat, sillä vuonna 1999 vain 4% työttömäksi joutuneista suostui vastaanottamaan työtä, josta maksettiin aiempaa työtehtävää alhaisempaa palkkaa. Harva meistä on valmis suostumaan tekemään väliaikaista, vähempiarvoisempaa ja huonopalkkaisempaa työtä, jos voisin saman ajan käyttää paremman työn etsimiseen - tai luomiseen.

Maltillinen perustulo, mitä Vihreät ehdottavat, on useiden eri laskentamallien perusteella kustannusneutraali kunhan perustulo eivät kata kuin vähimmäistoimeentulotuen eli tämän hetkisen ns. perusturvan tason. Useimmat laskelmat, joita demarien tai ammattiliittojen selvitysmiehet ovat tehneet ovat todistetusti olleet hyvin puutteellisia. Perustulo mielletään kalliiksi, koska selvitysmiehet eivät ole osanneet laskea nousevan verotukseen suhteutettavaa peruspalkkaa.

Terminä kansalaispalkka tai perustulo ovat vuosikymmeniä jatkuneen keskustelun aikana stigmatisoituneet negatiivisina mielikuvina. Kuvaavaa onkin, että useissa sosiaalipolitiikan uudistusvaiheissa ja poliittisissa keskusteluissa perustulo tai siitä keskustelu yritetään vaieta kuoliaaksi, ohittaa tai käyttää erilaista termiä. Esimerkiksi, kun vuonna 2005 Kokoomuksen jäsenien aatekyselyssä kysyttiin kansalaispalkasta muodossa "Kannattaisitko kansalaispalkkaa, jos se yksinkertaistaisi nykyistä sosiaaliturvaa?", niin jopa 64% vastanneista kannattivat kansalaispalkkaa.

Lähteet:
http://www.tem.fi/files/21797/Tyottomyysturvan_uudistuslinjausten_ex_ante-vaikutusarviointia.pdf
http://villekopra.fi/2011/12/25/tyon-perustulo/
http://www.vihreat.fi/perustulo/vastauksia
http://www.vihreat.fi/perustulo
http://www.sorsafoundation.fi/documents/Kopran%20perustuloraportti%20lopullinen.pdf
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/talous/perustulo
http://jmpelkon.puheenvuoro.uusisuomi.fi/97184-jyrkk%C3%A4-ei-kansalaispalkalle
http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2011/10/02/nailla-palkoilla-ei-kannata-menna-toihin/201113933/139
http://www.taloussanomat.fi/raha/2011/03/14/heidan-ei-kannata-menna-toihin/20113518/139
http://www.sdp.fi/fi/component/content/article/106-sdp/tutustu/arvot/arvot-ja-argumentit-mobiili/5016-argumenttipankki-perustulo
http://fi.wikipedia.org/wiki/Perustulo
Vaalit ja demokratia Suomessa, Heikki Paloheimo (toim.)
Pertti Honkanen, Osmo Soininvaara &Ville Ylikahri: Perustulo. Kohti toimivaa perusturvaa. Vihreä sivistysliitto 2007
Ville Kopra: Perustulo. Kova vai pehmeä paketti? Kalevi Sorsa säätiö 2007
http://www.soininvaara.fi/2009/12/09/vasemmisto-pitaa-koyhat-koyhina/
http://lassemannisto.fi/2012/05/perustulo-lisaisi-tyon-tarjontaa-2/
http://www.mv.helsinki.fi/home/jproos/perustulo.htm
www.demari.fi/arkisto?id=250
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Perustulo+v%C3%A4hent%C3%A4isi+ty%C3%B6tt%C3%B6myytt%C3%A4/1135248179438
http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/2824203/tyohon-perustuva-sosiaaliturva-vai-kansalaispalkka
http://www.laitos.fi/perustulo-tarvitsee-taakseen-ay-liikkeen.html
http://www.sak.fi/ajankohtaista/blogit/jakovara/perustulo-kallis,-turha-tai-kauhea
http://massitmassoille.net/2012/01/paavo-arhinmaki-kohti-perustuloa/
http://www.vihreat.fi/blogit/outi-alanko-kahiluoto/perustulo-paivittaisi-sosiaaliturvan-2000-luvulle
http://aviisi.fi/artikkeli/?num=4%2F2012&id=fd0f156
http://aviisi.fi/artikkeli/?num=03%2F2012&id=5d4c6e6

Palkkatyö - hyvinvoinnin viimeinen linnake

1960-luvulla aloitettiin työväenliikkeen johdolla yhteiskunnallisen rakenteen muutos markkinaliberaalista yövartijavaltiosta kohti sosialistista hyvinvointivaltiota. Ideologia tasa-arvoisesta yhteiskunnasta auttoi rakentamaan tasa-arvoista Suomea aina 1990-luvun alkuun asti, kunnes lama leikkasi tasa-arvolta siivet. Vaikka lamaa seurasikin pitkä nousukausi, niin osa ihmisistä jäi pysyvästi jälkeen. Yhteiskuntaluokkaerot ovat Suomessa nyt samaa luokkaa kuin hyvinvointivaltion rakentamisen alkuaikoina 1960-luvulla (kts. Kuvaaja 1). Oikeistotuulien puhaltaessa on jälleen hyväksyttävää puhua tuloerojen kasvusta hyvänä asiana (kts. Piia Elosen kolumni)



[Kuvaaja 1: Suomen tuloerot vuosina 1966 - 2010]

Historiaa: Otsa hiessä sinun on leipäsi ansaitseman

Suomalainen yhteiskunta on muiden länsimaiden tavoin sisäistänyt syvälle ytimeensä protestanttisen eetoksen työn tekemisen tärkeydestä. Selviytyminen on edellyttänyt muutenkin suomalaiselta yhteiskunnalta enemmän ponnistuksia kuin muualla, sillä ankarassa ja harvaanasutussa pohjolassa talouden ylijäämät eivät ole ikinä kyenneet elättämään suuria joutilaiden kerrostumia.

Suomi on muuttunut paljon kehitysmaa -ajoistaan. 1860-luvulla aloitetut määrätietoiset taloudelliset uudistukset ovat monipuolistaneet talouden agraarisesta maanviljelystaloudesta asteittain kohti rikasta teollistunutta maata (kts. Kuvaaja 2, Kuvaaja 3). Tuottavuuden kasvusta saadut ylimääräiset ansiot eivät kuitenkaan ole jakaantuneet tasaisesti, vaan ansiot hyödyttivät suurilta osin vain harvaa yläluokkaa.

Työväenliikkeen menestyksekkäistä saavutuksista huolimatta tuloerot, harvainvalta ja yläluokat ovat kuitenkin palaamassa. Hyvinvointivaltion turvaverkkoon on tehty laman jälkeen lukuisia aukkoja, jotka vuodattavat hyvinvoinnin ulos (kts. Kuvaaja 4). Syrjäytyminen, köyhyys ja pitkäaikaistyöttömyys ovat pahentuneet. Vuoden 1989 vaivainen 3% työttömyysaste tuntuu enää vain etäiseltä muistolta (kts. Kuvaaja 5).

Palkkatyö - hyvinvoinnin viimeinen linnake

Tasa-arvoisen hyvinvointiyhteiskunnan luominen onnistui niin hyvin, että työväenluokka on sulautunut osaksi keskiluokkaa. Valtaväestön keskiluokkaistuessa ja totuttautuessa suuriin ansiotuloihin, myös työväenpuolueet ja ammattiliitot ovat muuttuneet keskiluokkaisiksi. Vastakkainasettelun aika on todellakin loppumassa, siis ainakin palkansaajien keskuudessa.

1990 -laman jälkeen osa tippui kyydistä, mutta tämä ei ole estänyt palkansaajajärjestöjä ajamasta työelämään jääneiden reaalipalkkoja ja etuuksia yhä ylemmäksi. Vakituinen kokopäivätyö on taannut suomalaiselle palkansaajille korkean toimeentulon ja vakaan aseman samaan aikaan kun Suomeen on kehittynyt toiset työmarkkinat vuokratyöntekijöille, pätkätyöläisille, opiskelijoille, harjoittelijoille, nuorille ja vajaakuntoisille. Vakituisesta hyväpalkkaisesta työstä on alkanut muodostua vain harvojen etuoikeus.

Kokoomuksen ja Sosiaalidemokraattien menestys työväenpuolueena perustuu juuri tähän epäpyhään allianssiin palkansaajajärjestöjen kanssa. Niin kauan kuin suurimalla osalla Suomen äänestäjistä on tarpeeksi palkkatuloja maksaa asuntolaina, autolaina ja vuosittainen reissu Thaimaaseen, niin kaikki on hyvin.

Kuka meistä on valmis luopumaan yli 3000 euron kuukausiansiosta, vaikka se tarkoittaakin työmäärän jatkuvaa kasvua tuottavuustavoitteiden saavuttamiseksi? Yhä harvempi tekee entistä enemmän samaan aikaan kuin osa ei tee yhtään mitään. Jos palkansaajat eivät itse ole valmiita jakamaan työtä tai luopumaan ansiotasostaan, niin työelämän inhimillistyminen on vain kaukainen haave. Jos et itse ole valmis tinkimään omasta leivänsyrjästä, niin turha on myös valittaa loisivista työttömistä.


[Kuvaaja 2: Työn tuottavuuden, BKT per capita ja tuntityöpanoksen kehitys vuosina 1860 - 2005]



[Kuvaaja 3: BKT:n (Bruttokansantuotteen) kehitys vuosittain vuosien 1860 - 2005 aikana]


[Kuvaaja 4: Tulonsiirtojen tuloeroja tasaavien tulonsiirtojen kehitys vuodesta 1987 vuoteen 2010]


[Kuvaaja 5: Suomen työttömyysaste prosentteina työvoimasta]

Lähteet:
http://tilastokeskus.fi/tup/tietotrendit/tt_01_05_jalava.html

Opiskelijat ovat köyhimpiä suomalaisia

Suomessa oli vuonna 2010 arviolta noin 700 000 pientuloista henkilöä, tämä tarkoittaa siis jopa 13,3% koko Suomen väestöstä. Pientuloiset eivät kuitenkaan ole mikään homogeeninen ja harmaa köyhäilistö, vaan tavallisia ihmisiä - kavereita, naapureita, työtovereita, isiä, äitejä, tyttäriä, poika, vaareja ja mummoja.

Opiskelijat kärsivät "vapaaehtoisesti" köyhyydestä

Kaikkein pahiten köyhyys kuitenkin iskee opiskelijoihin.

Opiskelijoiden syvä köyhyys johtuu opiskelijoiden vapaaehtoisesta köyhyydestä. Moni opiskelija sinnittelee hyvin pitkälle pelkän opintotuen ja asumislisän varassa (469.8/kk), koska moni yrittää viimeiseen asti välttää opintolainan ottamista. Opintolainan nostaminen ja käyttäminen on kuitenkin perusedellytys perustoimeentulon saamiseksi.

Päinvastoin kuin muut yhteiskunnamme jäsenet, niin opiskelijoilta edellytetään ensisijaisesti lainottamaan toimeentulonsa - jos ei opintolainalla, niin sosiaalisella luotolla. Epäselvä käytäntö, joka on johtanut sosiaalivirastot tulkitsemaan sosiaalisen luoton ensisijaiseksi toimeentulon muodoksi on kuitenkin ongelmallinen, sillä sen seurauksena menettää automaattisesti luottotietonsa.

Vaikka vuoden 2010 tilastojen mukaan Suomen selkeästi suurin pienituloisten ryhmä olivat eläkeläiset [taulukko 1], niin köyhyysvaje-kuvaajaan [kuvaaja 2] mukaan Suomen köyhin yhteiskunnallinen ryhmä olivat juuri opiskelijat. Korkea köyhyysvaje kuvastaa suuria tuloeroja pientuloisten ryhmien sisällä, eli käytännössä sitä kuinka kurjassa asemassa eri yhteiskunnan ryhmät ovat toisiinsa nähden. Köyhyysvajeesta kärsivät eniten opiskelijat ja yrittäjät, kun taas suurimmat pientuloiset ryhmät, eli eläkeläiset ja palkansaajat, kärsivät köyhyydestä vähemmän. Opiskelijoiden ja yrittäjien suhteellisen korkea köyhyysvaje kuvastaa heidän heikkoa asemaansa hyvinvointivaltiomme turvaverkostossa ja tulonsiirroissa.

Huonosti menestyvät yrittäjät tippuvat toimeentulotuen varaan

Pienyrittäjiä tai toiminimiä ravistelevat talouden suhdannevaihtelut, mikä pakottaa heidät talouden lamaantuessa turvautumaan henkilökohtaiseen omaisuuteen tai toimeentulotukeen. Yrittäjät ja toiminimet eivät nimittäin ole oikeutettuja työttömyystukeen palkansaajien tapaan, vaan heillä on pakollinen 6kk karenssi siirtyessään yritystoiminnasta työttömiksi.

Yhteiskunnan menojen tuloleikkuriin joutuvat herkinten yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevat yksilöt. Opiskelijat ovat tällä hetkellä ainoa yhteiskuntamme erityisryhmä, jota vaaditaan luotottamaan opiskelunsa ja elämisensä. Opiskelijat eivät ole tarpeeksi suuri, varakas saati näkyvä voima vastustamaan yhteiskuntamme muita edunvalvojia ja intressiryhmiä. Ammattiliitot, elinkeinoelämän lobbaajat, työnantajajärjestöt ja valtapuolueet suojelevat omia etujansa yli yleisen ja yhtäläisen edun.

Opiskelijoiden yli tullaan kävelemään niin nyt kuin huomenna. Opiskelua varmempaa on vain työttömyys.




[Taulukko 1: Pientuloisuus sosioekonomisiin ryhmiin jaotellen]


[Kuvaaja 2: Köyhyysvaje pientuloisten keskuudessa. Eli pienituloisten keskitulojen eroavaisuus pientuloisuuden rajasta.]

Lähteet:
http://www.stat.fi/til/tjt/2010/02/index.html
http://www.stat.fi/til/tjt/index.html
http://www.stat.fi/til/pra/index.html
http://ylioppilaslehti.fi/2012/04/pakkolainaa-velan-paalle/

Kandidaatin vai maisterin tutkinto?

Kysymys: Suurimman osan opiskelijoista tulisi jättää opinnot kandidaatin tutkintoon
(täysin samaa mieltä, melko samaa mieltä, en osaa sanoa, melko eri mieltä, täysin eri mieltä)

Siirtyminen eurooppalaiseen tutkintojärjestelmään vuonna 2005 toi käyttöön alemman korkeakoulututkinnon, eli kandidaatin tutkinnon. Uudistus on tuonut mukanaan enemmän joustavuutta korkeakoulututkintojen suorittamiseen ja mahdollistanut paremman kansainvälisen vertailtavuuden tutkintonimikkeissä.



Gradu on monelle kompastuskivi

Vanhassa mallissa maisterintutkinnon saavuttaminen oli edellytys saavuttaa minkäänlaista virallista tutkintoa tai nimikettä, mitä erityisesti työelämässä on alettu viime vuosikymmenien aikana pitämään erilaisten työtehtävien virallisina ja epävirallisina ennakkoehtoina.

Maisteri tutkinnon lopputyön, eli gradun kesken jääminen tai ikuinen gradun väkertäminen on ollut yliopisto-opiskelijoiden klassinen kompastuskivi. Vuosien vieriessä yliopisto-opintojen loppuunsaattaminen on osoittautunut liki mahdottomaksi, kun lapset, työ ja perhe ovat vallanneet entisten opiskelijoiden arjen.

Muodollinen pätevyys yleistymässä

Jos opiskelija on omasta halustaan valmis siirtymään opiskelusta työelämään tai muualle, niin tähän tarkoitukseen kandidaatin tutkinto tarjoaa erinomaisen välietapin. Uusimman opintotukilaki muutoksen (1.8.2011 astuu voimaan) myötä opintotuki jaetaan erikseen ylempää ja alempaa korkeakoulututkintoa varten, kannustaen edes jonkinlaisen tutkintonimikkeen saamiseen.

Kilpailu työmarkkinoilla on Suomessa kansainvälistymisen myötä saanut vaikutteita lännestä, jossa tutkintonimike on alkanut korostumaan tärkeydessä ohi käytännöllisen taidon. Muodollinen pätevyys ja ansioluettelon kerryttäminen ovat ilmiötä, joita uudet ja vanhat sukupolvet ovat joutuneet ahkerasti opettelemaan ja joka tulee kiihtymään globalisaation voimistuessa.

Suurimman osan opiskelijoista EI tulisi jättää opintojaan kandidaatin tutkintoon

Maisterin tutkinto on suuri mahdollisuus ja kunnioitettava tavoite, mutta se ei saisi olla rajoite liikkuvuudelle elämänvaiheesta toiseen. Työelämää ajatellen kandidaatin tutkinto tarjoaa lähes kaikilla aloilla kaiken tarpeellisen tiedon ja taidon. Loppujen lopuksi kaikissa työtehtävissä on runsaasti mahdollisuuksia kouluttautua jälkikäteen. Perehdytys on arkipäivää työpaikoilla, eikä yksikään työntekijä selviydy tehtävistään ilman työtehtävänsä ja -ympäristönsä opettelemista.

Kandidaatin tutkinto tarjoaa rajallisen ja suppean näkemyksen jostain rajatusta aihealueesta, mutta todellisuudessa vasta maisterivaihe tarjoaa opiskelijalleen mahdollisuuden oikeasti kehittyä asiantuntijaksi. Suurimmat ansiot yliopistojen korkeakouluopinnoissa on ennenkaikkea tutkimus- ja tiedonkäsittelytaidot, jotka edesauttavat sopeutumista dynaamiseen pätkätyöelämään ja elinikäiseen oppimiseen.

Mielestäni maisterin tutkinto tulisi säilyttää opintojen päätavoitteena. Jotta saavutettaisiin kansantaloudellisesti opiskelu tehokkaammaksi ja työuria pidennettyä, niin ensisijaisesti valtion tulisi pyrkiä kehittämään keinoja, joilla pelkän korkeakoulun alemman tutkinnon suoritusoikeus tulisi helpommaksi. Toinen edellytys olisi myös parantaa opiskelijoiden taloudellista ja sosiaalista tukea huomattavasti nykyisestä tilanteesta. Vähäosaisimmilla opiskelijoilla on vakava uhka vajota toisen luokan kansalaisista kolmannen luokan kansalaisiksi.

Kerjääminen on tullut jäädäkseen

Romanikerjäläiset ovat jälleen kerran ja hyvissä ajoin tänä kesänä aloittaneet kerjäämisoperaationsa Suomessa, vaikka viranomaisten otteet heitä kohtaan ovat alkaneet koventua. Ulkomailta tulevien kerjäläisten lisäksi olen useaan otteeseen törmännyt kerjäläistymisen uudempaan ilmiöön, nimittäin ilmiön laajenemiseen suomalaisiin laitapuolenkulkijoihin. Nämä Helsingin Kallion kaupunginosan hilpeät kerjääjät vaikuttavat enemmän sivutoimisilta kerjääjiltä. Kerjääminen on osoittautunut näemmä olemaan loistava tapa yhdistää ryypiskely, lorviminen ja kaljarahan tienaaminen. Ulkomailta tuleville, ns. romanikerjäläisille kerjääminen on kuitenkin aivan erilaista. Romanikerjäläisille kerjääminen on tärkeää työtä ja monilla vakiintunut elämäntapa.


Lähestymisratkaisu

Romanikerjäläisten ongelmiin voidaan puuttua vain pakottamalla kerjäläisten kotimaat, Bulgaria ja Romania ottamaan vastuu omista kansalaisistaan. Ainoastaan EU:n painostus kykenee tähän, mutta tähän mennessä toiminta on ollut hampaatonta. Koska ratkaisua saadaan odottaa hamaan tulevaisuuteen EU:n ripeydeyllä, niin Suomen on vain omalla kansallisella tahollaan kyettävä adaptoitumaan tilanteeseen parhaansa mukaan. Esitykseni onkin yhdistää mielipidepalstoilla esiintyviä avauksia maltilliseksi kokonaisuudeksi:

• Ammattimainen kerjääminen, muuhun kuin hyväntekeväisyyttä varten, on kiellettävä.


• Ulkomaalaisten saamiin toistuviin rangaistuksiin on sovellettava ulkomaalaislain 149 § toista pykälää ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 48 artiklan 3 kohtaa:

”Maasta voidaan karkottaa oleskeluluvalla oleskellut ulkomaalainen, jonka on todettu syyllistyneen rikokseen, josta on säädetty enimmäisrangaistuksena vähintään yksi vuosi vankeutta, taikka jonka on todettu syyllistyneen toistuvasti rikoksiin;”

Ulkomaalainen, jolle on Suomessa myönnetty pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EY-oleskelulupa, voidaan karkottaa maasta vain, jos hän muodostaa yleiselle järjestykselle tai yleiselle turvallisuudelle välittömän ja riittävän vakavan uhan.

• Kerjäläisille on taattava mahdollisuus majoittua valvotusti, niin ettei hökkelikyliä kykene enää syntymään. Maksullinen Rastilan leiriytymisalue ei käy, vaan romaneille on poikkeuksellisesti määrättävä oma ilmainen majoittumisalue. Sataman aktiivien alue soveltuu tähän toimintaan mainiosti, mutta sen koko on rajallinen.


• Hökkelikylät yleisillä alueilla on purettava, tarvittaessa majapaikat tuhoten


• Kerjäläisille on tarjottava myös tarpeen vaatiessa hätämajoitusta ja ruokaa, niin pitkään kuin he itse sen katsovat tarpeelliseksi. Samaan tapaan kuin turvapaikanhakijoille tarjotaan, mutta ilman mitään rahallista toimeentulotukea.


• Entisiä kerjäläisiä tai kerjättäväksi pakotettuja on suojeltava kaikelta mahdolliselta rikolliselta painostukselta. Jos uhka on todettavissa vakavaksi, turvapaikanhakuprosessi Suomesta on suotava mahdolliseksi.

Ratkaisuehdotukseni päätavoite on lopettaa ammattimainen kerjääminen, tehdä työn tekeminen kerjäläisille ainoaksi vaihtoehdoksi ja käytännössä estää ammattimaisen kerjäämisen kehittymistä järjestäytyneen rikollisuuden toiminnaksi Suomessa. Toisaalta, niin kauan kuin kerjäläisten kotimaat eivät toimi edellytystensä mukaisesti, niin Suomen ainoa humaani ratkaisu on auttaa kerjäläisiä. Siltikään auttaminen ei saa muodostua hyväksikäytöksi.


Kerjääminen käy työstä

Kaikkien näiden vuosien aikana näkemäni romanikerjäläiset ovat osoittaneet kerjuussaan hyvinkin kunnioitettavaa valppautta, tilannetajua ja ahkeruutta. He ovat kadunkulmassa, tyrkyttämässä kukkia tai jakamassa Iso Numero -lehteä, uutta köyhyyttä vastaan toteutettua kulttuurijulkaisua.

Nostan hattua erityisesti eräälle rammalle kerjäläiselle. Itäkeskuksen Tallinnanaukiolla, pääsisäänkäynnin edessä, on jo melkein vuoden päivät ollut kerjuulla yksijalkainen mies puukeppeineen. Mies seisoo asennossa oven edessä, kainalosauva yhdessä kädessä ja kerjuukuppi toisessa kädessä, aamusta iltaan melkein joka päivä.

Useat yritykset työllistää romanikerjäläisiä maatalousapulaisina, sekatyöläisinä tai marjojen poimijoina ovat epäonnistuneet surkeasti. Ainoa positiivinen onnistuminen on ollut Alhonvuoren hiihtokeskukseen palkatut romanit. Suurin ongelma palkkaamisessa on ollut kuitenkin työnteosta saatava huono palkka. Pientyöt Suomessa törmäävät pian ns. köyhyysloukun esteisiin. Asuminen ja verotus syövät pienistä ansioista suurimman osan ja erityisesti ammattimainen marjanpoiminta vaatii huomattavaa kärsivällisyyttä vastineeksi pienistä penneistä.


Ammattimaista kerjäämistä

Ammattimaiset kerjääjät saavat helposti koottua hyvät tuntiansiot. Menestyvä toiminta pitää kerjäläiset kiinni siinä toiminnassa, johon he ovat parhaimmin oppineet ja saavat parhaimmat tulot. Onnistumisistaan huolimatta, myös Alhonvuorella on ollut ongelmia kerjäämisen vuoksi ja joitakin työntekijöitä on jouduttu irtisanomaan, koska ovat töiden lisäksi kerjänneet minkä kerenneet. Mahdollisuus töihin, vaikkakin vähäisempiin, kiehtoo eniten juuri niitä kerjäläisiä, jotka ovat parhaiten tottuneita tekemään töitä. Monille romanikerjäläisille kerjääminen on työtä johon on totuttu. Romanialaisten kerjääminen on Suomessa toistaiseksi vielä nappulapeliä, kuten käy ilmi Paul Polanskyn kolumnista. Etelä-Euroopassa tilanne on toinen ja toiminnan takana on pääasiallisesti ihmiskauppaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta.


Kerjääminen, eriarvoistuminen ja köyhyys

Myös Suomeen saapuvien romanien keskuudessa vallitsee eriarvoistumista, eikä heitä voi missään nimessä pitää yhtenäisenä joukkona. Sataman ja vapaa liikkuvuus-liikkeen aktiiveista huolimatta, eri sukujuuret, kansallisuudet ja yksilölliset taustat jakavat romanikerjäläisiä eri ryhmittymiin.

Suomessa on monitasoista eriarvoisuutta, eikä siihen ole voimakkaasta poliittisesta keskustelusta huolimatta osattu puuttua. Uuden hallituksen toimintakin keskittyy vain perusturvan korottamiseen, eikä sen parantamiseen. Korotus on vain keino lykätä väistämätöntä muutosta, mutta poliittisen ristiriitaisuuden hengessä meiltä ei löydy tarpeeksi voimakasta tahoa ajamaan uudistuksia läpi.

Kaikkein helpoin ratkaisu poliitikoille ja arkisten ihmisten omatunnoille on vain kääntää katsetta ja toivoa ettei kerjäläistoiminta ala kasvaa Suomessa samoihin mittasuhteisiin kuin eteläisessä Euroopassa.

Ristiriitainen ongelma johtaa väistämättä vain ristiriitaiseen ongelmanratkaisuun. Ristiriitainen ongelma ei kuitenkaan oikeuta ratkaisujen välttelemiseen, kuten niin usein on tapana. Omelettia ei voi tehdä ilman rikkomatta munia.

Tutkimusmatka tukien villiin viidakkoon

[Julkaistu Curly 02/2010 - lehdessä 19.5.2010]

Tutkimusmatka tukien villiin viidakkoon - Mitä nuoren aikuisen täytyy tietää oikeuksistaan sosiaaliturvaan.

Sossusta rahaa saa ja mersulla pääsee? Onko asia todella näin? Suomen sosiaaliturva on saavuttanut liki urbaanin legendan mittasuhteet, sillä kuulopuheet ja tarinat tästä mystisestä turvasta tuntuvat vaihtelevan laidasta laitaan.

Kela on tukien suurin järjestäjä ja sitä kautta pystymme näkemään selkeästi jäsenneltyinä, kuinka paljon tukea kenellekin tarjotaan kulloiseenkin elämän hetkeen. Jokaiselle on olemassa tasapuolisesti erilaisia tuen muotoja, mutta tukien välillä ei kuitenkaan vallitse tasa-arvoa. Tukien määrät ovat säädetty hallitusten työstämän sosiaali- ja työpolitiikan seurauksena riippuen siitä ketä on milloinkin pidetty ajankohtaisena tukea enemmän ja ketä vuorostaan vähemmän.

Korkeakoulussa päätoimisesti opiskeleva lapseton opiskelija saa opintorahaa 298 €/kk, sekä asumislisää 80 % asumismenoista (vuokra, sähkö, vesi) maksimissaan 201,60 €/kk.

Yksinasuva työtön työnhakija tai pakolainen saa tukea 551 €/kk (peruspäivärahan, kotoutumisrahan tai työmarkkinatuen muodossa), sekä yleistä asumistukea 37 neliöön asti 80 % asunnon asumismenoista. Jos työvoimatoimisto tarjoaa palkatonta harjoittelua tai koulutusta, niin perustuki nousee 839 €/kk.

Opiskelijan oletetaan selviytyvän huomattavasti pienemmin tuloin, sekä hän on riippuvainen pienivuokraisesta asunnosta. Työtön voi asua kuinka kalliissa asunnossa tahansa, kunhan se on tarpeeksi pieni. Opiskelijan tulojen ongelmaksi muodostuvat myös kesäkuukaudet, sillä opiskelijoiden tulee rahoittaa itsensä kesätöillä, opinnoilla tai opintolainalla.

Siinä missä Kelan etuudet ovat kaikille universaaleja hakea ja selkeästi määriteltyjä, ovat Sosiaaliviraston järjestämä toimeentulotuki selektiivistä ja harkinnanvaraista. Toimeentulotukea myönnetään tapauskohtaisesti ja tilanteesta riippumatta kaikille niille, jotka sitä tarvitsevat. On kuitenkin kaksi ryhmää, jotka ovat poissuljettuja tästä, nimittäin ne joilla on varallisuutta ja opiskelijat. Varallisuus määritellään sen perusteella omistaako kiinteistöjä, osakkeita, maata, auton tai onko sinulla rahaa tilillä. Saadakseen toimeentulotukea opiskelijan tulee olla varaton, sekä nostanut ja käyttänyt kaiken mahdollisen saatavan opintolainan.

Toimeentulotukea annetaan niin että se kattaa kaikki muut kulut, jotta yksin elävälle jää vähintään 417,45 €/kk käytettäväksi ruokaan ja vapaa-aikaan. Tarveharkintaisesti voidaan kuitenkin myöntää ylimääräistä toimeentulotukea, niin että voi ostaa itselleen vaatteita, huonekaluja, ruokaa ja muita tarvikkeita. Koska toimeentulotuki on harkinnanvarainen, on sen saamismahdollisuus ja määrät paljolti riippuvaisia ohjatun sosiaaliviranomaisen mielentilasta ja mielipiteistä.

Työttömäksi jääminen tietoisesti on varmasti voimaannuttava kokemus, sillä silloin jotkut voivat hetkellisesti kuvitella voittaneensa järjestelmän. Tuet ovat kuitenkin kytketty osittain pakotettuun työnhakuun ja alle 24-vuotiaat työllistetään tällä hetkellä herkästi pakkotoimin, niin että kunta vaikka luo uudet työpaikan. Kaikki ovet eivät aina ole auki, mutta niin kauan kuin me itse valitsemme omat polkumme, niin niitä ei tulla valitsemaan meidän puolestamme. Opiskelu, työ tai työttömyys ovat vaihtoehtoja.

Sinä valitset.

Lähteet:

http://www.kela.fi/
http://www.mol.fi/mol/fi/00_tyonhakijat/03_nuoret/index.jsp
http://www.stm.fi/toimeentulo

Kesätöitä halutaan.

Kesätyöpaikat ovat tänä vuonna entistä kireämmällä kuin aikaisemmin. Taantuma estää työuran kehitystä, eikä uusia ihmisiä palkata. Vanhoja työläisiä kyllä palkataan takaisin, mutta ne harvat kesätyöpaikat, joihin kokemattomia vielä otetaan, viedään käsistä. Kun yritin opastaa 18-vuotiasta serkkutyttöäni CV:n tekoon, niin tulin tajunneeksi etten minä itsekään ollut sellaista tarvinnut ennen 21 ikävuotta. Ajat muuttuvat ja me niiden mukana.

Nuoriso lykkää menoa ensimmäiseen kesätyöpaikkaansa.

Hiljakkoin julkaistiin lukioikäisistä nuorista tutkimus, joka osoitti monen nuoren pelkäävän tulevaa työelämää. Mitä pidemmälle ensimmäisen työkosketuksen saaminen lipeää, sitä hankalammaksi siihen kiinni pääseminen muodostuu. Työelämän paine on yhä suuremmissa määrin kasautunut myös nuorten päälle, samaan aikaan kuin heidän pakkonsa tehdä kesätöitä on vähentynyt. Vanhemmat antavat lapsilleen keskimääräistä enemmän taskurahaa, joten miksi tehdä mitään kesäisin kun tekemättäkin saa mopot, hienot vaatteet, musiikit, pelit ja muut vehkeet. Paskaduuneihin ei haluta, vaan oletetaan että voidaan suoraan päästä huipulle. Asiakaspalvelu tai kaupan kassa on itse asiassa todella hyvä työpaikka ja sekin on minimi, mitä moni nuori on korkeintaan valmis tekemään. Tilanne ruokkii itseänsä. Nuoriso pettyy, mutta myös mukautuu. Olen monen suusta kuullut ja nähnyt, miten nuoret kuvittelevat varavaihtoehdon olevan työkkäri tai tuet. Näissä tilanteissa tukien saamisen mallin nuoriso on oppinut joltain läheiseltä ihmiseltään tai vanhemmiltaan. ”No sit mä teen niiku äiti ja nostan sossusta rahaa”.

Sinulla pitää olla työkokemusta saadaksesi itsellesi työpaikan, jotta saisit itsellesi työkokemusta.

Hyvin usein nuoren ihmisen palkkaamisen tekee työnantajan kannalta mahdottomaksi puuttuva työkokemus. Lähestulkoon minne tahansa olen hakenut töihin, niin viimeistään toisessa haastattelussa sinun sijasta palkataan joku, jolla on ’enemmän työkokemusta’. Totuus on että markkinatalous-yhteiskunnassa kaikki on kaupan, myös me itse. Meidän tulisi kyetä markkinoimaan itseämme tehokkaasti haluamaamme työpaikkaan. Käytyäni koulussa neuvottelutekniikan kurssin ja tutustuttuani työmarkkinahaastattelujen toimintametodiikkaan olen muuttanut CV:tä, lähestymistapojani ja haastattelukäyttäytymistäni. Tämä on omasta mielestäni parantunut mahdollisuuksiani työmarkkinoilla, mutta vain marginaalisen vähän. Mutta todellisen sisällön puuttuessa sinun pitää vain kuorruttaa kakkua päältä niin hyvin ettei onttoon sisältöön kiinnitetä huomiota.

Värikäs pakkaus on parempi kuin makea sisältö.

Jos haluat että työnantaja lukee CV:si, sähköpostisi tai työhakemuksesi, niin olen huomannut että pelkkä sanojen taivuttelu ei auta. Hakemuksessa pitää olla kuvaa, väriä, tempoa ja käänteitä. Sen pitää olla niin hyvä, että pari sataa hakemusta lukeva, työhönsä ja elämäänsä kyllästynyt liituraitatyyppi jaksaa aidosti kiinnostua juuri SINUN hakemuksestasi. Kaikki erikoistehosteet hakemuksessasi auttavat työnantajaa kiinnostumaan sinusta oli CV:si sisältö kuinka olematon tahansa ja antamaan sinulle aidon mahdollisuuden saada kutsun haastatteluun. Haastattelu itsessään on jo suuri kunnianosoitus, sillä haastatteluun kutsuttaessa sinä olet aidosti herättänyt työnantajan kiinnostuksen ja sinua ollaan vakavissaan harkitsemassa tähän työtehtävään.

Kohtaa haastattelijasi, kohtaa pelkosi

Nyt sinun pitäisi vain hurmata haastattelija. Haastattelussa yleensä onnistut jos pystyt pääsemään samalle aallonpituudelle haastattelijan kanssa, mutta hyvin usein se on vain tuurin kauppaa sen suhteen millaisen mielikuvan tulitkaan jättäneeksi työnantajalle. On yleensä hyvä miettiä etukäteen mitä työantaja hakee sinusta ja yrittää myydä juuri sen mukaisia ominaisuuksia itsestään. Työnantaja näkee vain sen minkä sinä annat näkyä itsestäsi.
Itseään enempää ei kannata kuitenkaan yrittää olla, sillä pahimmassa tapauksessa sinuun asetetaan liian suuria toiveita ja tavoitteita. Ole rehellinen taidoistasi ja tilanteestasi, mutta yritä vedota voimakkaasti siihen että omaat potentiaalia kasvaa raameihisi. Haastattelussa mitataan tärkeimpänä eri ehdokkaiden luonteenpiirteitä ja työnantaja palkkaa mieluummin oikeanlaisen luonteen kuin kokeneemman, mutta asennevammaisen.

Hyvä alku on puoli voittoa.

Itse olen menestynyt työhaastatteluissa, kun olen kyennyt sanomaan jotain rakentavaa vähän joka tilanteessa, eikä vain istua apaattisesti vastailemassa. Yleensä näissä tilanteissa myös olen saavuttanut tietyntyyppisen yhteisymmärryksen haastattelijan kanssa. Suurin ansio työhaastatteluun kutsuttaessa on ollut koulutuksen puuttuessa minun ylä-asteella aloittamani kesätyöputki. Pitkä ja monipuolinen, mutta silti tiettyä jatkuvuutta omaava listaus eri työtehtävistä on työhaastattelijoiden mielestä selkeä vakuus eräänlaisesta kyvystä sopeutua työhön kuin työhön ja silti suoriutua niistä annetuista tehtävistään kunnioituksella. Meidän vain pitää osata tuoda esiin oma itsemme ja markkinoida sitä eteenpäin potentiaalisille työnantajille. Vaikeinta on usein, että me itsekään emme tiedä täysin omia vahvuuksiamme tai ainakaan osaa pitää niitä ominaisuuksia markkinoinnin arvoisena.

Ostakaa. Ostakaa. Ostakaa minut. Minä olen paras ja hyvä. Minä. Minä. Minä. Hyvä. Minä ja sinä. Minä, sinä ja työpaikka.

Alussa oli suo, kuokka - ja Jussi.

Tukiviidakko

Sossusta rahaa saa ja mersulla pääsee? Onko asia todella näin? Törmättyäni hyvin usein sangen monipuolisiin mielipiteisiin tämän maan sosiaaliturvasta ja itsekin koettuani sangen karua hyppyyttämistä luukulta luukulle päätin tehdä tutkimusmatkan tukien villiin viidakkoon.

Aluksi tutustuin kelan kautta saataviin tukiin ja tukiverkostoon. Eri tukien määrä eri tilanteissa on hämmentävä. Normaalia olisi jos vain tutkailisin pikalinkeistä omaa tilannetta opiskelijoiden kohdalta, mutta ymmärtääkseni kokonaisuutta minun piti käydä läpi yleisesti kaikkia tukia. Näissä ns. universaaleissa eduissa pystyi näkemään, että ne ovat rakennettu tietynlaisella tarkoituksenmukaisuudella. Jokainen saa tukea ja apua heidän omien kykyjensä ja tarpeidensa mukaisesti. Jonkinlainen selkeä tukipolitiikka näkyy olevan valloillaan. Tukien antamismääristä voi päätellä ketä vallitsevan työpolitiikan mukaan kannattaa tukea ja ketä ei.

Korkeakoulussa opiskeleva lapseton saa opintorahaa 298e/kk, sekä asumislisää 80% asumismenoista maksimissaan 201,60e/kk.

Yksinasuva työtön työnhakija tai pakolainen saa tukea 551e/kk (peruspäivärahan, kotoutumisrahan tai työmarkkinatuen muodossa), sekä yleistä asumistukea 37 neliöön asti 80% asunnon asumismenoista.

Jos tarkastelee eroja opiskelijan ja työttömän tukien välillä, voi huomata merkittävän perustuloeron. Opiskelijan oletetaan selviytyvän 253e/kk pienemmin perustuloin, sekä opiskelijaa rangaistaan jos hän asuu neliöhinnaltaan vähänkään kalliimmassa vuokratalossa. Käytännössä nykyisillä vuokrahinnoilla opiskelijan ainoa tuki ja turva on saada asunto rauhattomista ja opiskeluun sopimattomista opiskelija-asuntoloista (OAS) tai mahdottomina saatavista kaupungin vuokra-asunnoista. Kampukset ja oppilaitokset kaiken lisäksi sijaitsevat lähellä keskuksia, joilla neliövuokra hipoo kattoja. Suurin etu opiskelijoilla työttömiin nähden on suhteellisen vapaamieliset vuositulorajoitukset, kun taas päinvastoin työtöntä käytännössä rangaistaan pätkätyösuhteista vähentämällä hänen yhdistettyjä tukiaan lähes samassa suhteessa.

Suurin ristiriita nykypoliittisessa ajattelussa on opiskelijavapauden leikkaaminen pois opiskeluaikoja rajoittamalla ja toisaalta kykenemättömyys kannustaa opiskelijoita päätoimiseen opiskeluun. Opiskelijoiden tuet ja mahdolliset kesätyötulot eivät yksinkertaisesti riitä päätoimiseen opiskeluun. Ristiriitaista on myös ajattelu, että opiskelijat eivät voi saada minkäänlaista työttömyysrahaa kesäkuukausinaan, vaikka kaikki tuet lakkaavat kolmeksi kuukaudeksi ja heidän vain oletetaan hankkivan kesätöitä. Entä kuinka sitten kaikki työttömät? Eikö samalla periaatteella voitaisi vain olettaa, että he hankkivat itselleen töitä elääkseen.

Opiskelu on kuulemma vapaaehtoista köyhyyttä. Köyhyyttä, joka täytyy kestää päästäkseen pörssikeinottelijoiksi, lääkäreiksi, juristeiksi tai toimitusjohtajiksi nähtävästi ajatellaan. Harvasta meistä tulee merkonomeja tai lakioppineita, eikä korkea koulutus välttämättä korreloi korkea palkan kanssa.

Eniten epäselvyyttä ja epämiellyttäviä tuntemuksia omasta mielestäni ja tutkitusti muilta aiheuttaa kuitenkin ns. selektiiviset eli tarveharkintaiset tuet. Näistä isoimpana nousee esiin toimeentulotuki, jonka tarkoituksena on turvata niiden aseman, joilla ei ole olemassa olevaa varallisuutta tukemaan tukien ns. aukkoja. Varallisuudeksi lasketaan ”kohtuullisuusharkintaa käyttäen” realisoitava omaisuus pois lukien asunto, kalusteet sekä työ- ja opiskeluvälineitä. Varallisuus on kuitenkin hyvin häilyvä käsite ja nykyinen käytössä oleva malli tukee velkakuluttajayhteiskuntaa. Saat hankkia telkkarit, pleikkarit, kalusteet, vehkeet ja vimpaimet, koska ne eivät näy varallisuutena. Myöskään asunnon arvoa ei lasketa, joten voit sijoittaa koko omaisuutesi hulppeaan omistusasuntoon ja silti olet oikeutettu toimeentulotukeen. Juuri kykenemättömyys todeta varallisuutta ja tarvehankintaisina menoina saadut välttämättömyydet ovat toimeentulotuen porsaanreikä, jota kautta sitä voi hyväksikäyttää.
Toimeentulotuki kattaa kaikki muut kulut ja menosi niin että sinulla jää vähintään 417,45 e/kk käytettäväksi ruokaan ja vapaa-aikaan. Pitkäaikaistyöttömät ja ongelmatyöllistyjät, jotka kieltäytyvät työvoimatoimiston pakkotyöllistymisestä saavat tukiaisia toimeentulotuen kautta niin, että heidän ruokaan ja vapaaseen käyttöön jää vain 250,47 e/kk.

Toimeentulotukea kannattaa hakea. Sitä saa kunhan sitä osaa mennä pyytämään ja sitä saa moneen tiukkaan tilanteeseen. Pääasia on vain että sinulla ei ole käytännössä melkein ollenkaan todettavissa olevaa rahallista tai realisoitavaa omaisuutta. Jos sinulla on auto, se yleensä käsketään myymään ensin ja pankkitilin pitää olla tyhjä. Toimeentulotukea haetaan sosiaaliviraston kautta, eikä Kelan kautta. Jos haluatte selkeämpiä ohjeita toimeentulotuen hakemisesta, neuvon kääntymään ulkopuolisten tai sosiaaliviraston neuvonantajien puoleen. Toimeentulotuen hakeminen on niin sekavaa touhua menoselvittelyine ja yhteensovittamine virastosetien kanssa, että useimmat kerran kokeiltuaan jo haluavat pian eroon toimeentulotuen hakemisen karusellista.

Ole työtön, älä opiskelija. Yrittäminen ei kannata.

P.S Jos jokin kohta ei tee mielestäsi oikeutta, niin ole hyvä ja sano siitä. Minä olen avoin kommenteille ja korjauksille.

Vapaat markkinat

”Jos ei sinun tee mieli työ tekemän, niin ei sinun syömänkään pidä”, sanoo vanhan kansan sanonta. Kansallinen mentaliteetti ei ole paljoa näiltä ajatuksilta muuttunut. Me jaksamme kuvitella että ahkerat ja rehelliset perivät maan, mutta todellisuus on niin karu että me emme halua uskoa sitä todeksi. Maamme on tuhlaajapoikien luvattu maa, senhän jo todistaa laina-asunnot, laina-asuntojen pihalla seisovat velka-autot ja taskuissa pullottavat kytkykauppakännykät.

Lama tulee ja lama menee, mutta markkinatalous voittaa aina. Lama on normaalia suhdannevaihtelua markkinataloudessa ja onhan se luonnollista että krapula seuraa humalaa. Viime laman sotkut ehdittiin jo melkein siivota, kun jo uudet massalomautukset ja saneeraukset on jo kuulutettu jälleen työntekijöille. Hanskat naulaan ja ovesta ulos käy tie. Viime laman sotkuja ei varsinaisesti missään vaiheessa korjattu, vaan ne oikeastaan lakaistiin maton alle. 90-luvun laman seurauksena meille jäi iso joukko kouluttamattomia perusduunareita vaille työpaikkaa. Lamaa seurannut nousukausi on enimmäkseen työllistänyt kasvanutta palvelusektoria ja ennen kaikkea kouluttautunutta työvoimaa. Moni työttömäksi jäänyt on syrjäytynyt ja ajautunut työttömyysloukkuun. Liika vapaa-aika, turhautuneisuus ja eriytyminen työelämästä ovat ajaneet heidät pois nykynormeilla hyväksyttävästä kunniallisesta elämästä - eli työorientoituneesta elämästä. Vajaakuntoisia ei palkata, eikä haluta. Kuka nyt alkoholisteja, selkävaivaisia, kotiäitejä, pitkäaikaistyöttömiä, resupekkoja jne. haluaisikaan töihin, varsinkin jos on työnantajan markkinat ja vaihtoehto on kiiltokuvahymyilevä poika/tyttö värikkäine CV:neen.

Niin hyvässä kuin pahassa työttömät ovat kuitenkin kohdanneet paljon hengen heimolaisia ja he miehittävät nyt lähiöiden baareja. Moni on varmaan voinut havaita omalla asuinalueellaan olevien pikku kuppiloiden, baarien ja kapakoiden hämyisän riehakkaan elämää. Näitä kovan onnen sankarien olohuoneita löytyy, joka ostarilta tai korttelin kulmalta ja ne lisääntyvät harmaan laman sateesta kuin sienet sateella. Heitä on yritetty siirtää pois kortistosta kouluttamalla, kursseilla tai työntämällä työttömyyseläkkeellä. Heidän poistumansa on hidasta ja tuskallista. Viinan verotusta pitäisi laskea roimasti tai nostaa jyrkästi, niin eiköhän tuo luonnollinen poistuma kasvaisi joko kotoisesti kossun voimin tai trokatun myrkkyviinan avulla.

Olemme parhaillaan taantumassa matkalla kohti lamaa. On mielenkiintoista ja pelottavaa nähdä minkälainen rakennemuutos yhteiskunnassamme jälleen tapahtuu. Tähän mennessä muualla Euroopassa rakennustyömiehille on luvassa ei-oota ja siirtotyöläisille jätetyt paskaduunit ovat alkaneet täyttyä jälleen kotimaisella työvoimalla. Mutta tilanne onkin täysin eri täällä hyvinvointivaltion rippeitä vaalivassa pohjolassa. Työttömyysturva on kaksiteräinen miekka, joka toisaalta ehkäisee suuresti syrjäytymisen vaaraa, mutta samalla estää työelämän epämiellyttävimpien työtehtävien työllistymisen yksinkertaisesti sen seikan vuoksi että saman palkan saat vaikka et mitään tekisikään. Maahanmuuttajien työllistymismahdollisuudet todennäköisesti heikkenevät entisestään ja sekös lietsoo maahanmuuttokriittisiä asenteita entisestään.