sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Koulutus maksulliseksi Suomessa!

Jälleen kerran on käynnistynyt kiitettävän voimakas keskustelu uusimmasta esityksestä liittyen Suomen opiskelupolitiikkaan. Tässä esityksessä maksullisella koulutuksella olisi suuret potentiaalit nousta tuottavaksi koulutusvienniksi muiden länsimaisten vastaavien oppikoulujen, erityisesti Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian huippuyliopistojen, tapaan.

Opiskelijarintama oli jyrähtänyt hiljattaisen yliopistouudistuksen yhteydessä huomattavaan vastarintaan. Tässä yliopistouudistuksessa läpi lyöty lukukausimaksujen mahdollisuus selitettiin ulkomaisille opiskelijoille suunnatuilla lukukausimaksukokeiluilla. Nyt kuitenkin opiskelijarintama on salamannopeasti noussut mielettömään vastarintaan, mm. Facebookissa ja HYY:n opiskelija-aktiivien toimesta, kun uusimman työryhmän esitys todellakin harkitsisi näiden maksujen siirtämiseen ei vain ulkomaisille, vaan kaikille. Kun annoit pirulle pikkusormen, niin se vei koko käden.

Facebookissa vallitsee nyt sota eri ryhmittymien välillä. ”Vastustan Kokoomuksen suunnitelmia muuttaa opiskelu maksulliseksi!” on tätä kirjoittaessani jo yli 33 000 jäsentä, kun taas vastareaktiona syntyneellä ”Vastustan väärää tietoa - Kokoomus kannattaa maksutonta opiskelua” on vain 1500 jäsentä. Myös muut politiikan tekijät ja puoluetahot ovat laajalla rintamalla lähteneet osoittamaan vankkumattoman tukea maksuttomalle opiskelulle, mutta erikoisinta on kuitenkin tämän kieltämättä äärimmäisen vahingoittavan ehdotuksen leimautuminen Kokoomuksen piikkiin.

Kuka tahansa tunnistaa tällaisen ehdotuksen räjähdysherkkyyden varsinkin yliopistouudistuksen jälkimainingeissa – ja varsinkin kun ehdotukset opintotuen parannuksista ovat samalla tavoin vasta työryhmän ehdotusasteella. Tulevaisuuden toivojen muurinjalan murtaminen todellakin on poliittista itsemurhaa parhaimmillaan, mikä todella ajaisi Suomen sisäiseen sukupolvien väliseen konfliktiin. Muistaen varsinkin sen miten työuria lopulta onnistuttiin ”lyhentämään ja tehostamaan” vain alkupäästä eri opintouudistusten tiukennusten kautta, eikä niinkään loppupäästä kun eläkeiän korotuksesta tuli totaalinen pannukakku.

Kokoomuksella ei kuitenkaan mm. Heinosen vakuutteluista huolimatta tunnu olevan täysin puhtaita jauhoja pussissaan. Kokoomuslaisen opetusministerin johdolla asetettu työryhmä puheenjohtajanaan kokoomuslainen valtiosihteeri kuitenkin kielii siitä, että ainakin joillain kokoomuksen ja sen ajamien taloudellisen eliitin ryhmien edustajien mielestä lukukausimaksut ovat harkinnan arvoinen asia:

"Työryhmän mielestä korkeakoulujen lukukausimaksut lisäisivät koulutusviennin mahdollisuuksia. Kysymys korkeakoulujen maksullisuudesta esitetään otettavaksi osaksi seuraavan hallitusohjelman valmistelua."

Kokoomuksen sisäinen ristiriita nyt ei sinänsä ole mitenkään ihmeellistä sillä Kokoomus on oman sisäpiirinsä voimasta ottanut askeleita vasemmalle ja liberaalimmaksi perinteiseltä konservatiisemmalta oikeistolinjaltaan. Kokoomus pitää kuitenkin sisällään hyvin paljon vanhakantaista ja neoliberalistista oikeistolaisuutta, niin edustajina, jäseninä kuin kannattajinaankin.

Kuitenkin opiskelijoita kohtaan on kovempia asenteita myös muiltakin tahoilta, kuten käy ilmi esimerkiksi HY:n Tanskasen työryhmän ehdotuksesta. Siis ilmiön ei voi millään oikeutuksella antaa leimautua vain ja ainoastaan Kokoomuksen syyksi, vaan vallitsevassa opiskelijoita kurittavassa mielialassa on merkittävä osansa vanhemmalla ja hyvin toimeentulevalla sukupolvella.

Kaiken kaikkiaan uskon että tärkein asia on kuitenkin se, että lukukausimaksuja vastustetaan kaikissa leireissä lipun väriin katsomatta. Tälläisten ainakin itselleni äärimmäisen tärkeiden kysymysten äärellä uskon, että nyt todellakin vedetään viivaa hiekkaan - sillä sinä olet joko meidän puolella tai meitä vastaan. Tämä on varma tulevaisuuden ruutitynnyri ja toivon ettei kukaan nykyisistä tai tulevista päättäjistä ole tarpeeksi hullu sitä sytyttääkseen.

Omia mielipiteitäni lukukausimaksullisuudesta ja opintojen tukemisesta:



Koulutus tulisi pysyä tässä maassa maksuttomana ja kannatan ehdottomasti niin opintotuen kuin asumislisän nostamista ainakin muiden sosiaalitukia nauttivien tahojen tasalle (työttömät, pakolaiset, eläkeläiset). Vain ja ainoastaan tarkoitusperäisen Suomen sosiaalitukien hyväksikäytön opiskelua varten pyrkisin estämään kokonaan. Esimerkiksi yhä nykyään EU/ETA -maiden kautta työskentelemään tulevat ovat oikeutettuja täyteen sosiaalietuuksiin ja pystyvät työntekijäksi rekisteröidyttyään luovimaan itsensä opintotukeen oikeutetuiksi opiskelijoiksi, vaikka toisaalta vain opiskeluhakuinen oleskelu kieltäisikin kaikki etuudet.

Erityisesti ulkopaikkakunnilla masinoituneen ulkomaisten oppilaiden markkinoidun ja tarkoituksenmukaisen massatuonnin ulkomailta vuoksi olisi järkevää mielestäni, että lukukausimaksut aloitettaisiin tulevina vuosina EU/ETA maiden ulkopuolisten tutkinto-opiskelijoiden kohdalla. Nykyisin koulujen rahoitus tulee opiskelevista opiskelijoista ja valmistuvista opiskelijoista, eikä sillä ole mitään merkitystä onko tätä ilmaista opiskelua nauttimassa suomalainen vai ei. Suomalaiset sen koulutuksen loppujen lopuksi kuitenkin maksavat. Lyhyen aikavälin vaihto-opiskelijat kuitenkin tulisi mielestäni jättää rauhaan. EU/ETA maiden ulkopuolisten opiskelijoiden vuoksi kuitenkin kannustaisin kotimaisia ja ulkomaisia kouluja omalta taholtaan erilaiseen bilateraaliseen tai muuten kannustavaan stipendiaattitoimintaan lahjakkaiden ulkomaalaisten opiskelijoiden tutkinto- ja jatko-opiskeluja varten.

keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Myrskyisä parisuhde

Matka oli kestänyt jo pitkään ja viimein kun päästiin ohi Etelä-Amerikan niemen päästiin uudelle aavalle merelle. Kohdatessaan ensimmäistä kertaa tämän uuden meren, päätti kapteeni Magalhães antaa merelle arvoisensa nimen “Mar Pacifico”, eli Tyyni valtameri. Uusi nimi symboloi sitä rauhaa ja tyyneyttä, jolla meri otti vastaansa tämän uuden kulkijansa.

Yhden valtaisan Atlantin ylityksen jälkeen tuo yritys ylittää uutta tuntematon merta varmaan tuntui haasteelliselta, mutta siitä huolimatta kapteeni laivoineen uhmasi tuota uutta tuntematon merta mysteerisine haasteineen. Mitä muutakaan merimies voi tehdä kuin uhmata merta? Magalhães kuoli ylittäessään tuota merta ja niin myös me kaikki laitamme itsemme likoon ja otamme riskejä elämän suurella merellä. Parisuhde on yksi elämän suurimmista haasteita. Moni jännittää ja pelkää, osa livistää ja karkaa, muutamat kiertelevät saarelta toiselle vuoroöin, kun taas jotkut saavat viiltää veden pintaa kohtaamatta koskaan kuivaa maata.

Moderni parisuhde koetaan ensisijaisesti olevan kahden ihmisen välisten tunteiden kysymys, mutta ikävä kyllä hyvin helposti parisuhteeseen eksyy pelkkien tunteiden lisäksi paljon muitakin tekijöitä. Ihminen ei pelkkä pieni saari keskellä merellä, vaan mitätön tilkku maata valtaisassa saaristojen verkostossa. Kaiken lisäksi meillä ei ole oppaanamme muita kuin oma mielemme ja sydämemme - ja kaikki karvaat pettymykset ja ikimuistoiset kokemukset.

Puhtaassa suhteessa kaksi ihmistä on toistensa kanssa vain, kun he sitä molemmat itse haluavat. Käytännön todellisuus ei kuitenkaan anna tähän mahdollisuutta, vaan pinnallista syvempi parisuhde rakentuu väistämättä eräänlaiseksi neuvottelusuhteeksi. Parisuhteen yhteiselo ja koordinaatio vaatii sopimuksia, suunnittelua ja tiukkoja neuvotteluja sen suhteen mitä, missä ja milloin parisuhteessa tapahtuu.

Yksilöllistyminen on tuonut mukanaan tarpeen parisuhteen tasa-arvoisuudelle, jossa molemmat yksilölliset ja itsenäiset osapuolet voivat saavuttaa yhteisen kompromissin. Kulutusyhteiskunnan arvojen mukaisesti molempien pitää hyötyä suhteesta – ja jos näin ei ole niin tarpeen vaatiessa kuluttajalla on oikeus reklamoida tuotteen tai vaihtaa kokonaan uuteen. Reklamointi on kuitenkin haastavaa, sillä harvoin saa enää niitä kaikkia vanhoja hyviä ominaisuuksia korvaavassa tuotteessa. Varsin usein haetaan uutta samankaltaista suhdetta eri elementein, mutta kuitenkin aina kohdataan samoja ongelmia.

Parisuhteen vaihtaminen tai lopettaminen ei ole aina ratkaisu, sillä varsinkin omat parisuhde ongelmat kannetaan toisiin suhteisiin mukaan. Ei ole mitenkään epätavallista nähdä erityisesti edellisen suhteiden pahoja puolia korostuneesti seuraavassa suhteessa.

Mutta uppoavaan laivaan ei tulekaan kuitenkaan kenenkään jäädä, sillä parisuhde on perustuu kahden osapuolelle eikä toisen hoivasuhteelle. Äiti on äiti, mutta puoliso on kumppani - eikä mikään holhoava äiti. Hyvin usein me kuitenkin huomaamme ylilyönnit todella myöhään tai vasta kun ne tulevat yllättäen. Kumppanin väkivaltaan, alkoholismiin ja henkiseen epätasapainottomuuteen tottuu kun se kasvaa salakavalasti ja hitaasti - se on kuin sammakko lämpenevässä kattilassa. Piru-parka ei tajua hypätä pois ennenkuin kiehuu elävältä.

Ylilyönnit huomaa usein ensin parisuhteen ulkopuoliset, sitten vasta parisuhteessa olevat.