Helsingin Sanomat kirjoitti koulushoppailusta ja painotetusta opiskelusta 31.3.2025 julkaistussa artikkelissa ”Näin hyväosaisten perheiden lapset pakkautuvat Helsingin lähikoulujen luokille, joille häiriköt eivät hae”.
Olen entinen yhdistetyn painotetun opiskelun oppilas – ja minulle tämä painotettuun opiskeluun hakeminen ei tuonut muuta kuin tuskaa.
Meidän Helsingin Yhteislyseon yläasteen yhdistetyn musiikin ja matematiikan luokka oli kaikkea muuta kuin rauhallinen. Olimme koulumme pelätyin ja kauhein luokka vuosikausiin. Saimme kaikki sijaisopettajat itkemään ja pakenemaan tunneilta. Väkivalta, koulukiusaaminen, syrjintä ja häiriökäytös rehottivat. Tupakkaa poltettiin jokaisella välitunnilla sillalla ja olutta juotiin harvasen viikonloppu.
Lasten vanhemmat uskoivat lapsiinsa, näihin ”pieniin, viattomiin kullanuppusiinsa” loppuun asti. Kaikki pahimpien häiriköiden äidit tietysti olivat myös vanhempaintoimikunnassa, leipoivat tapahtumiin ja olivat kaikin tavoin aktiivisia ja ahkeria. Ne harvat kerrat kun sain äitini osallistumaan vanhempaintapaamiseen, niin nämä täydellisten lasten täydelliset vanhemmat ajoivat äitini itkien sieltä ulos.
Yläaste oli minulle kolme vuotta silkkaa helvettiä maanpäällä. Olin kiusattu, eristetty, pahoinpidelty ja unohdettu. Vaikka peruskoulu päättyi osaltani jo yli 20 vuotta sitten, niin painajaiset seuraavat edelleen perässä.
P.S. Ensimmäistä kertaa elämässä yritin julkaista jotain Helsingin Sanomien mielipidepalstalla, mutta kukaan siellä ei ollut kiinnostunut. Annoin heille kolme viikkoa aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti