Suomen uusi hallitus

Vaalit ovat ohi ja kansa saa rauhoittua. Yli-innokkaat ehdokkaat ja kaikkialta pursuava vaalipropaganda on poistunut sanomalehdistä ja digitaalisesta mediasta, sekä parkkipaikoilta ja toreilta. Kansan mielipidettä on pyydetty valitsemaan edustajansa - loppu hoidetaankin sitten suljettujen seinien takana.


Vaalien suurin jännitysnäytelmä ei ole vielä ohi, sillä tuhannet lobbarit kuhisevat vaalien suurempien voittajien keskuudessa kuin kutukiimaiset kalat. Hallitusohjelmia suunnitellaan ja parhaimmillaan siellä saavat ehkä mainintansa niin perintöveron poistaminen kuin muut verohelpotukset ahkerien lobbarien edustamille harvoille ja valituille. Lopullinen hallitus on arvailujen varassa, mutta politiikan tuntijat voivat tehdä hyvinkin tarkkoja ja valistuneita arvioita lopputuloksesta.

Suo, kuokka ja Sipilän Jussi? Uutta hallitusta pukkaa pystykorvesta.
[Kuvankaappaus elokuvasta "Täällä pohjan tähden alla"]

Jytkyjä on tapahtunut aikaisemminkin


Keskusta voitti vaalit, mutta Perussuomalaiset tekivät poliittista historiaa toistamalla vaalivoittonsa. Vain kerran aikaisemmin on suomalaisessa politiikassa voitu saavuttaa suuri vaalivoitto ja säilyttää se myös seuraavissa eduskuntavaaleissa. Perussuomalaisten ja Timo Soinin harmiksi vastaavanlaisen poliittisen jytkyn tekivät ensimmäisenä Soinin parjaamat sosialistit ja kommunistit. Toisen maailmansodan jälkeen kommunistinen puolue saattoi nousta maanalta ja saada takaisin poliittisissa vainoissa menettämänsä järjestäytymisoikeudet. SKDL nousi pysyvästi takaisin Suomen poliittiselle kartalle.


Perussuomalaiset ovat kuitenkin näiden vaalien avaintekijä, sillä Sipilän on hyvin vaikea sulkea perussuomalaisia pois hallituksesta. Jos perussuomalaiset ovat halukkaita ja valmiita hallitukseen, niin eteen tulee kuitenkin samat ongelmat kuin SKDL:llä aikoinaan. Nopea nousu perinteisen politiikan ulkopuolelta tai pitkä aika poliittisessa paitsiossa ei mahdollista puoluetta valtionjohtamisen saloihin. Kansa odottaa tuloksia ja kokemattomuus voi kostautua samaantapaan kuin se kostautui perussuomalaisten edeltäjän SMP:n noustua hallitukseen vuonna 1983. Vaikka kuinka vaalien alla vannottiin, niin työttömyyttä ei saatu lopetettua puolessa vuodessa.


Teuvo Hakkarainen ulkoministerinä?


Perussuomalaisten rivit ovat huomattavasti suoristuneet viime vaalien jälkeen, mutta ylisuuri painoarvo perussuomalaisia yhteensitovalla voimalla on Timo Soinin johtajuudessa. Toiseksi suurimpana puolueena mahdollisessa hallituksessa perussuomalaisilla olisi oikeus moneen painavaan ministerinsalkkuun, mutta löytyykö perussuomalaisista riittävästi päteviä kansanedustajia ministereiksi? Ajatukset perussuomalaisista kansanedustajista ympäristö-, valtionvarain-, eurooppa-, ulkomaankauppa-, kehitys- tai ulkoministerinä saavat aikaiseksi pelkoa. Puhumattakaan Teuvo Hakkaraisesta ulkoministerinä tai saati sitten maa- ja metsätalousministerinä. Huh!


Perussuomalaisissa on vain yksi kansanedustaja, joka välttävästi kykenisi hallitsemaan valtionvarainministerin suitsia. Se ainoa henkilö olisi tietenkin Timo Soini itse - mutta jaksaako Soini johtaa sekä eripuraista puoluettaan että merkittävintä ministeriöitä? Pitkien vaaliväittelyiden aikana alkoi jo silmin nähden näkyä Soinin väsyminen. Kauan ja paljonko hän vielä kestää?


Jos keskusta ja perussuomalaiset yrittävät samaan hallitukseen, he tarvitsevat vielä yhden apupuolueen, jolla olisi tarpeeksi kokeneita ministeriehdokkaita ja suunnilleen samansuuntaiset näkemykset. Vaikka SDP kävisikin mieluusti keskustalle hallituskumppaniksi, niin perussuomalaisille SDP on aivan liian liberaali ja avomielinen. Pidänkin todennäköisenä umpiporvarillista konservatiivista hallitusta keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen kesken. Naftaliinista kaivettaisiin vanhat vahvat nimet ministereiksi, kuten Ilkka Kanerva ja Paavo Väyrynen. Keskusta ja kokoomus voivat ottaa painavimmat ja tärkeimmät salkut hoitoonsa samaan aikaan kun perussuomalaisille annettaan harjoittelusalkkuja vähäpätöisimmistä ministeriöistä.