Poliittiseen päätöksentekoon vaikuttamisesta

[Johdantoa kandinaatintutkielmaani poliittiseen päätöksentekoon vaikuttamisesta.]

Poliittiseen päätöksentekoon vaikuttamista on esiintynyt kaikissa järjestäytyneissä yhteiskunnissa ja yhteisöissä. Nykymuotoinen päätöksentekoon vaikuttaminen on kehittynyt rinta rinnan kansanvaltaan perustavissa yhteiskunnissa niin vuoden 1776 Amerikan vallankumouksen kuin myös vuoden 1789 Ranskan vallankumouksen yhteydessä [1]. Suomessa poliittiseen päätöksentekoon vaikuttamista on esiintynyt niin Ruotsin kuninkaiden ajan karvalakkilähetyskunnista aina Venäjän vallan alaisten senaattoreiden liigoihin, Lapuan liikkeeseen kuin nykyaikaiseen moderniin kansanliikkeiden lobbaukseen. Hyviä esimerkkejä ajankohtaisesta suomalaisesta poliittiseen päätöksentekoon vaikuttamisesta ovat voimakas lobbaus tasa-arvoisen avioliiton puolesta kuin myös median välityksellä käyty voimakas kamppailu maltillisesta ratkaisusta tulopoliittisessa sopimuksessa. 

Poliittiseen päätöksentekoon vaikuttaminen on ollut tarkemman kritiikin ja tarkastelun kohteena aina siitä asti kun, niin sanottu suuri rötösherrajahti 1970- ja 1980-luvun taitteessa Noppa-, Valco ja Salora -juttuineen jätti jälkeensä pysyvän tahran poliittiseen päätöksentekoon ja poliittisten puolueiden toimintaan. Esimerkiksi Noppa –jutun seurauksena Keskustapuolue ja Sosiaalidemokraattinen Puolue tuomittiin vuonna 1984 menettämään kiristyksen ja muun rikollisen toiminnan seurauksena saatua rahaa yli miljoona markkaa. [2] Epärehellisyyden ja korruption leimasta huolimatta rötösherrajahdin kohteena olleet vanhat valtapuolueet ovat onnistuneet toistuvista poliittiseen päätöksentekoon liittyvistä skandaaleista huolimatta säilyttämään merkittävän osan vaalikannatuksesta aina nykypäivään asti. 

2000-luvulle tultaessa poliittiseen päätöksentekoon vaikuttaminen on muuttunut harvojen suurien vaikuttajien suorasta vaikuttamisesta ja painostuksesta laajamittaiseen moderniin viestintäpainotteiseen lobbaukseen. Lapin matkat, ilmaiset televisiot, ruskeat kirjekuoret ja muut mediassa tuomitut lahjukset ovat korvautuneet kahdenkeskisillä tapaamisilla, tiedottamisella, lehtikirjoittelulla, illanistujaisilla, seminaareilla, sähköpostimasinoinnilla, materiaalin manipuloinnilla ja ilmaisilla jääkiekko-ottelu lipuilla [3] [4].

---

[1] John Schwarzmantel 1998: The Age of Ideologies. Political Ideologies from the American Revolution to Postmodern Times. Macmillan Press, 1998.

[2] Ahonen, Katariina ja Hanska, Jari 2010: Lobbarin tähtäimessä. Millaisena kansanedustajat näkevät lobbauksen? Pro gradu –tutkielma. Helsingin Yliopisto. s. 18 - 21.

[3] Ahonen, Katariina ja Hanska, Jari 2010.

[4] Kananen, Mirja 2002: "Vapautusta ediskuntatyöstä saavat - - -". Tilastollinen ja normatiivinen tarkastelu valtiopäiväiviltä 1970-1998. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto. Tampere. s. 236 – 259.