van Eck phreak peeping

Today's top secret information is shared and delivered in rooms that are Faraday's cages. The technological development in reading electromagnetic radiation has given birth to a new level of digital surveillance - the van Eck phreak peeping.

With a common radio antenna, radio receiver and computer, it is possible to read the electromagnetic radiation coming from different digital inputs and outputs. This means that a single person can eavesdrop on your computers monitor output and keyboard input through thick walls and long distances.

Hijacked image through van Eck phreaking @Markus Kuhn

The process of digitalization that transforms analog input to digital format, like speaking to a mobile phone, typing a computer, sending a fax etc., can thus be eavesdropped. This so called van Eck phreaking cannot be shielded with common encryption, because the actual digitalized information decoded or encoded always emits radiation uncoded and decrypted whenever it is displayed to the end-user.

Only found solution to prevent van Eck phreak peeping, is to use digital electronics in a room retrofitted as an "Faraday's cage". An hollow object made of highly conductive material with an active electric outage creates an electric field that forces outside or inside electromagnetic radiation or electricity to be absorbed in to the electric field. The Faraday's cage thus neither is able to receive nor broadcast electrical bursts or electromagnetic radiation to the outside. Planes are the most common example of Faraday's cages, as only their radio antenna is vulnerable to lighting.

The potential of van Eck phreak peeping is devastating to the privacy of common people, as it is easily creatable with quite common and cheap equipment and hard to defend against. The software creation requires effort, but is quite easily obtainable once the software starts to spread through internet. The van Eck phreak seems as distant as it was in 2007, when these studies were done. None-less the governments of the world have prepared for the threat with building of specials rooms.

The government of Finland for example has taken active steps to include the Faradays cages as common security measure among every office dealing with sensitive material. With Finland's fairly strict information law (tietoturvalaki), we will see a create deal of electronic retrofitting in our society.

In the near future the office rooms turned into Faraday cage's will be a common feature.

Lähteet:
http://markusjansson.blogspot.fi/2008/10/langallisetkin-nppimistt.html
http://markusjansson.blogspot.fi/2007/04/tempest-hykkys-vaarantaa-tietoturvaa.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Faradayn_h%C3%A4kki
http://www.newscientist.com/blog/technology/2007/04/seeing-through-walls.html

Köyhyys on suhteellista - sama raha on toiselle ihmiselle rikkaus ja toiselle köyhyys

Suomalaisessa yhteiskunnassa ja sosiaalipolitiikassa risteävät kokoajan keskenään köyhyyden erilaiset määritelmät. Ei ole mitenkään tavatonta, että sama raha on toiselle ihmiselle rikkaus ja toiselle köyhyys. Tilastokeskus ja tutkijat määrittelevät usein köyhyyttä tilastollisesti pientuloisuuden, köyhyysrajan, toimeentulon, perusturvan tai vastaavien laskennallisten kriteerien perusteella. Kuitenkaan se ei kerro kaikkea, sillä me kaikki olemme erilaisia ja koemme köyhyyden eri tavalla.

Ennen vanhaan köyhyys oli inhimillistä kurjuutta, nälkää, puutetta ja kärsimystä

Ennen 1960-luvun sosiaaliturvaa valtaosa ihmisistä oli niin köyhiä, että pelkästään hengissä pysyminen oli suurinta mahdollista rikkautta. Työ oli ainoa keino elättää itsensä ja hätätapauksissa lesket ja yksinhuoltajat saattoivat anoa apua pappilasta tai kirkolta. Myös kunnalta saattoi anella ns. kunnan jauhoja leivän leipomiseen.

Työn merkitys oli niin suuri, että vähänkin työikäiset miehet laitettiin aina töihin, jos ei muuta, niin kaivamaan ja täyttämään maakuoppia. 1950- ja 1960-luvulla työsiirtolat työttömille olivat yleisiä ja niissä tehtiin pitkää, raskasta ja päihteetöntä työtä pienellä palkalla. Tyypillisiä työtehtäviä olivat erilaiset maakuntien rakennusurakat ja metsäsavotat.

Myöskään opiskelu ei ollut mikään itsestäänselvyys edes 1960-luvun jälkeen, koska opiskelijan köyhyyttä on aina pidetty väliaikaisena ja vapaaehtoisena. Heillä ei ole ollut oikeutta toimeentulotukeen näihin päiviin saakka. Riippuminen sosiaaliturvan ulkopuolella on näkynyt opiskelijoiden keskuudessa kuitenkin aina hyvin suhteellisesti. Joillakin on ollut työ ja ansiotuloja, säästöjä ja pääomatuloja, oma asunto ja auto, rikkaat ja anteliaat vanhemmat - samalla kun taas toiset nilkuttavat käteen jäävällä parilla kympillä syöden näkkileipää ja kaurapuuroa. Ennen vuotta 1992 opiskelijoiden toimeentulo on ollut pääasiallisesti pelkästään valtion takaamien opintolainojen varassa. Köyhien perheiden vesat ovat aina joutuneet puristamaan nälkävyötä tiukemmalle selviytyäkseen.

Kulutusyhteiskunnan nousu ja tuho

Elintason nouseminen ja kulutusyhteiskunnan vakiintuminen ovat tehnyt meistä turhuuksiin taipuvaisia.

Useimmat hyvinvoinnin aikakaudella syntyneistä tuskin voisivat kuvitella elämää ilman asuntoa, kännykkää, laadukasta ruokaa, herkkuja, alkoholia, tupakkaa, muodikkaita vaatteita, internettiä, tietokonetta, televisiota, baari-iltoja, pullotettua vettä, meikkejä, autoa, sänkyä, tuoleja, tyynyjä, kahvia, teetä, keskuslämmitystä, koneellista ilmastointia, ulkomaanmatkoja, ruotsin risteilyjä, kampaajaa, manikyyriä jne. Lista ihmisille muodostuneista itsestäänselvyyksistä on järkyttävän pitkä.

Me emme ole pelkästään tottuneet korkeaan elintasoon, vaan moni meistä on sisäistänyt kuluttamisen niin syvällisesti, että shoppaamisesta on tullut kaikenikäisten hyve ja harrastus. Kuluttamisesta ei ole tullut pelkästään huvi ja elämän tarkoitus, vaan jopa kansalaisvelvollisuus.

Nykyaika ja taattu toimeentulo

Pelkästään suomalainen perustoimeentuloturva määritellään niin, että välttämättömien menojen jälkeen (vuokra, sähkö, vesi, saunavuorot, autopaikka) on yksin asuvalla 461,05 euroa. Tämän lisäksi toimeentuloturva takaa ilmaisen terveydenhuollon, ilmaiset lääkkeet sekä harkinnanvaraisesti melkein mitä tahansa (ruokaa, tarvikkeita, televisio, digiboxi, vaatteita, lehtiä, puhelin, huonekaluja, tietokone, pesukone jne.). Käytännössä Helsingissä yksin asuvalle tämä tarkoittaa lähestulkoon automaattisesti yli 1000 euron tuloja.

461,05 euroa ylimääräistä rahaa kulutettavaksi on todella iso raha. Se on iso raha minulle. Se on iso raha monelle. Se on varmaan iso raha myös sinulle, hyvä lukija.

Useimmille se ei silti riitä mihinkään. Raha vain kuluu ja katoaa.

Kumma kyllä.



Lähteet:
http://www.taloussanomat.fi/tyomarkkinat/2009/09/07/katso-ketka-kaikki-ovat-pienituloisia/200919503/12
http://www.stm.fi/toimeentulo/tuet_ja_etuudet/toimeentulotuki

Miksi perustuloa vastustetaan?

Perustulon puolesta on heitelty mielipiteitä suomalaisessa mediassa ja politiikassa jo yli 20 vuotta. Perustulon kysymys on jälleen kerran noussut ajankohtaiseksi, kun Suomessa yritetään saada aikaiseksi kansalaisaloitetta perustulon puolesta.


[Kansalaispalkan kannatus kyselytutkimuksen perusteella vuonna 2006.]

Sähköistä kansalaisaloitteen allekirjoitusjärjestelmää odotellessa olisi kuitenkin hyvä hieman miettiä perustuloa ja siihen liittyvää ristiriitaisuutta. Ajatus perustulosta jakaa niin kansalaisia kuin poliitikkoja. Näennäisesti perustulo tai siihen rinnastettava sosiaaliturvan uudistaminen ovat keränneet kannatusta melkein joka puolueesta, vaikka muodollisesti perustuloa Suomeen ovat ajaneet puolueista vain Vihreät. Aihetta tutkiessani olen huomannut, että yllättäen perustulon suurimmat vastustajat ovat todellisuudessa poliittisen oikeiston sijaan Vasemmistoliitto, SDP ja erityisesti palkansaajajärjestöt.

Perustulon toteutumisen tiellä on lukuisia ristiriitoja ja ongelmia. Näistä ilmeisimmät ovat:

1. Kuinka kansalainen tienaa toimeentulonsa?

Nykymalli: Työ tai työttömyys ovat ensisijainen toimeentulon lähde
Jokaisen kansalaisen ensisijainen toimeentulon lähde on työ. Jos kansalainen ei kykene turvaamaan perustoimeentuloansa on hänen anottava vastikkeellista tukea valtiolta ja täydennettävä sitä harkinnanvaraisella toimeentulotuella. Vastikkeellinen ja harkinnanvarainen toimeentulotuki edellyttää säännöllisiä selvityksiä ja tarkastuksia. Kaikki ylimääräiset ansiot ovat kiellettyjä, ellei halua menettää toimeentulotukea. Vähimmäistoimeentulo on automaattisesti turvattu vain varakkailla tai työttömyyskassan jäsenillä.
Pääkannattajat: SAK, SAK:n alaliitot, Teollisuuden ja Työnantajien Keskusliitto TT, SDP, Keskusta, Kokoomus

Perustulomalli: Valtio turvaa kaikkien vähimmäistoimeentulon
Kun jokaisen vähimmäistoimeentulo on turvattu kaikille tilanteesta riippumatta, niin ihmiset voivat itse valita parhaimmat keinot parantaa toimeentuloansa. Tarvittaessa työhön kykenemättömät voivat anoa yhteiskunnalta lisätukea.
Pääkannattajat: Vihreät

Perusturvamalli: Valtio turvaa kaikkien toimeentulon
Jokaisen täydellinen toimeentulo on valtion turvaama tilanteesta riippumatta.
Pääkannattajat: Vasemmistoliitto

Anglo-Saksinen malli: Työ tai varallisuus ovat ainoat toimeentulon lähteet
Jos et ole varakas, niin sinun on pakko tienattava toimeentulosi keinolla millä hyvänsä.

2. Kuinka paljon työtä on tarpeeksi?

Nykymalli: Kokopäivätyö tai kokopäivätyöttömyys
Sosiaaliturvan, työmarkkinajärjestöjen ja lakien avulla suomalainen työelämä on ankkuroitu kokopäiväiseen ansiotyöhön. Kansalainen on joko työelämän ulkopuolella, kokopäiväinen työtön tai kokopäiväinen työläinen. Työttömät pidetään aktivoimalla ja kouluttamalla työvoimareservissä, kunnes heitä jälleen tarvitaan.
Pääkannattajat: SAK, SAK:n alaliitot, Teollisuuden ja Työnantajien Keskusliitto TT, SDP, Vasemmistoliitto, Kokoomus

Perustulomalli: Jokainen tekee työtä niin paljon kuin tarvitsee/haluaa
Kun jokaisen vähimmäistoimeentulo on turvattu, niin ihmiset voivat itse valita parhaimmat keinot parantaa toimeentuloansa. Kokopäiväinen työ ei ole pakollista, vaan kaikilla on mahdollisuus tehdä töitä kokopäiväisesti, osa-aikaisesti, väliaikaisesti, opiskella, toimia yksityisyrittäjinä tai perinteisen ansiotyön ulkopuolella.
Pääkannattajat: Vihreät

Perusturvamalli: Jokainen tekee mitä haluaa
Kun jokaisen toimeentulo on turvattu, niin ihmiset voivat tehdä mitä haluavat.
Pääkannattajat: Vasemmistoliitto

Anglo-Saksinen malli: Jokainen tekee niin paljon työtä kuin on itselle välttämätöntä
Jos et ole varakas, niin sinun on tienattava elantosi vapaasti valitsemalla keinollasi.

3. Mitä on arvokas työ?

Nykymalli: Työ on taloudellisesti tuottavaa
Suomalaiseen yhteiskuntaan on iskostunut itsekeskeinen versio protestanttisesta työetiikasta. Työ on arvokasta vain, jos se tuottaa taloudellista lisäarvoa tai siitä maksetaan jollain tavoin palkkaa tai muuta korvausta.
Pääkannattajat: SAK, SAK:n alaliitot, Teollisuuden ja Työnantajien Keskusliitto TT, SDP, Kokoomus

Perustulomalli: Kaikki työ on arvokasta
Perustulomallit tavoittelevat enimmäkseen nykyisen kokopäiväiseen ansiotyöhön ankkuroituneen työn käsitteen muutosta. Uudet kannustimet laajentaisivat ihmiset vankemmin työelämään myös osa-aikaisesti, pienipalkkaisiin töihin, vapaaehtoistöihin, opiskelemaan, perustamaan yrityksiä, toimimaan yksityisyrittäjinä ja toimimaan ansiotyön ulkopuolella.
Pääkannattajat: Vihreät

Perusturvamalli: Jokainen voi määritellä itse työnsä
Kun jokaisen toimeentulo on turvattu, niin ihmiset voivat tehdä mitä haluavat. Yhteiskunnalliset ja yksilölliset arvot määrittelevät arvokkaan työn.
Pääkannattajat: Vasemmistoliitto

4. Onko täystyöllisyys mahdollista?

Nykymalli: Täystyöllisyys on mahdotonta
Kansalainen on joko työelämän ulkopuolella, kokopäiväinen työtön tai kokopäiväinen työläinen. Työttömät on pidettävä työvoimareservissä, kunnes heitä jälleen tarvitaan.
Pääkannattajat: SAK, SAK:n alaliitot, Teollisuuden ja Työnantajien Keskusliitto TT, SDP, Keskusta, Kokoomus

Perustulomalli: Melkein täystyöllisyys
Uudet kannustimet laajentaisivat ihmiset vankemmin työelämään myös osa-aikaisesti, pienipalkkaisiin töihin, vapaaehtoistöihin, opiskelemaan, perustamaan yrityksiä, toimimaan yksityisyrittäjinä ja toimimaan ansiotyön ulkopuolella.
Pääkannattajat: Vihreät

Perusturvamalli: Täystyöllisyys
Kun jokaisen toimeentulo on turvattu, niin ihmiset voivat tehdä mitä haluavat. Ne jotka haluavat työllistyä tai tienata ylimääräistä voivat työllistyä itselleen sopivalla tavalla.
Pääkannattajat: Vasemmistoliitto

Anglo-Saksinen malli: Täystyöllisyys on välttämätöntä
Jos et ole varakas, niin sinun on pakko tehdä töitä elääksesi.

Havaintoja ja ajatuksia perustulosta

Nykymallilla on laaja kansan kannatus, koska valtaosa kansalaisista pärjää mainiosti nykytilanteessa. Toimeentulo on turvattu suurimalle osalle tarpeeksi hyvin. Kansalainen voi aina valita työttömyyden tai työllisyyden välillä, riippuen siitä haluaako ylipäätään tehdä juuri tätä työtä. Varsinkin työttömyyskassaan kuuluvat pystyvät elämään kohtalaisen korkealla toimeentulolla palaten väliaikaisesti pätkätyömarkkinoille tienatakseen ansiosidonnaiseen työttömyystukeen tarvittavan minimiajan.

Vasemmistoliitto ja SDP ovat todellisuudessa perustulon suurimmat vastustajat. Ristiriita juontuu Vasemmistoliiton ja SDP läheisistä kytköksistä palkansaajajärjestöihin, jotka rajatun intressinryhmän edustajina vastustavat henkeen ja vereen perustulon kaltaista uudistusta. Palkansaajajärjestöt pelkäävät perustuloa, koska sen seurauksena erilaiset väliaikaiset, määräaikaiset, osa-aikaiset, pätkätyöt ja yrittämisen muodot lisääntyisivät. Suurin pelko on pätkätyökulttuurin vakiintuminen osaksi yleistä työmaailmaa ja sen mukana tuoma kokopäiväisten työläisten pakottaminen pätkätyöläisiksi. Kun työttömyyskassa, asuntolainat ja autolainat ovat pitkälti riippuvaisia hyvin tienaavista kokopäivätöissä olevista palkansaajista, niin suomalaisen kulutusyhteiskunnan peruspilarit murtuisivat ja palkansaajajärjestöjen hegemonia lakkaisi.

Palkansaajajärjestöjen kytkös näkyy voimallisesti myös SDP:n ja Vasemmistoliiton talouspoliittisessa ajattelussa, sillä he uskovat yhä nykyisessä globaalissa markkinataloudessa täystyöllistymiseen, kunhan vain talouskasvu alkaa synnyttämään uusia työpaikkoja. Edes nykyinen työttömien työllistäminen kurssituksilla tai työharjoitteluilla ei ole tuonut tullessaan täystyöllisyyttä, sillä yhä suurempi osa ihmistä syrjäytyy nykyjärjestelmässä. Kokopäiväisestä palkkatyöstä on alkanut muodostua suomalaisen työvoiman enemmistön etuoikeus.

Empiiriset minimikynnyspalkkalaskelmat, joilla arvioidaan työn vastaanottamisen kannattavuutta eivät seuraa millään tavoin realiteetteja. Harvat realistiset tutkimukset todellisista kynnyspalkoista ovat todellisuudessa paljon korkeammat, sillä vuonna 1999 vain 4% työttömäksi joutuneista suostui vastaanottamaan työtä, josta maksettiin aiempaa työtehtävää alhaisempaa palkkaa. Harva meistä on valmis suostumaan tekemään väliaikaista, vähempiarvoisempaa ja huonopalkkaisempaa työtä, jos voisin saman ajan käyttää paremman työn etsimiseen - tai luomiseen.

Maltillinen perustulo, mitä Vihreät ehdottavat, on useiden eri laskentamallien perusteella kustannusneutraali kunhan perustulo eivät kata kuin vähimmäistoimeentulotuen eli tämän hetkisen ns. perusturvan tason. Useimmat laskelmat, joita demarien tai ammattiliittojen selvitysmiehet ovat tehneet ovat todistetusti olleet hyvin puutteellisia. Perustulo mielletään kalliiksi, koska selvitysmiehet eivät ole osanneet laskea nousevan verotukseen suhteutettavaa peruspalkkaa.

Terminä kansalaispalkka tai perustulo ovat vuosikymmeniä jatkuneen keskustelun aikana stigmatisoituneet negatiivisina mielikuvina. Kuvaavaa onkin, että useissa sosiaalipolitiikan uudistusvaiheissa ja poliittisissa keskusteluissa perustulo tai siitä keskustelu yritetään vaieta kuoliaaksi, ohittaa tai käyttää erilaista termiä. Esimerkiksi, kun vuonna 2005 Kokoomuksen jäsenien aatekyselyssä kysyttiin kansalaispalkasta muodossa "Kannattaisitko kansalaispalkkaa, jos se yksinkertaistaisi nykyistä sosiaaliturvaa?", niin jopa 64% vastanneista kannattivat kansalaispalkkaa.

Lähteet:
http://www.tem.fi/files/21797/Tyottomyysturvan_uudistuslinjausten_ex_ante-vaikutusarviointia.pdf
http://villekopra.fi/2011/12/25/tyon-perustulo/
http://www.vihreat.fi/perustulo/vastauksia
http://www.vihreat.fi/perustulo
http://www.sorsafoundation.fi/documents/Kopran%20perustuloraportti%20lopullinen.pdf
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/talous/perustulo
http://jmpelkon.puheenvuoro.uusisuomi.fi/97184-jyrkk%C3%A4-ei-kansalaispalkalle
http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2011/10/02/nailla-palkoilla-ei-kannata-menna-toihin/201113933/139
http://www.taloussanomat.fi/raha/2011/03/14/heidan-ei-kannata-menna-toihin/20113518/139
http://www.sdp.fi/fi/component/content/article/106-sdp/tutustu/arvot/arvot-ja-argumentit-mobiili/5016-argumenttipankki-perustulo
http://fi.wikipedia.org/wiki/Perustulo
Vaalit ja demokratia Suomessa, Heikki Paloheimo (toim.)
Pertti Honkanen, Osmo Soininvaara &Ville Ylikahri: Perustulo. Kohti toimivaa perusturvaa. Vihreä sivistysliitto 2007
Ville Kopra: Perustulo. Kova vai pehmeä paketti? Kalevi Sorsa säätiö 2007
http://www.soininvaara.fi/2009/12/09/vasemmisto-pitaa-koyhat-koyhina/
http://lassemannisto.fi/2012/05/perustulo-lisaisi-tyon-tarjontaa-2/
http://www.mv.helsinki.fi/home/jproos/perustulo.htm
www.demari.fi/arkisto?id=250
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Perustulo+v%C3%A4hent%C3%A4isi+ty%C3%B6tt%C3%B6myytt%C3%A4/1135248179438
http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/2824203/tyohon-perustuva-sosiaaliturva-vai-kansalaispalkka
http://www.laitos.fi/perustulo-tarvitsee-taakseen-ay-liikkeen.html
http://www.sak.fi/ajankohtaista/blogit/jakovara/perustulo-kallis,-turha-tai-kauhea
http://massitmassoille.net/2012/01/paavo-arhinmaki-kohti-perustuloa/
http://www.vihreat.fi/blogit/outi-alanko-kahiluoto/perustulo-paivittaisi-sosiaaliturvan-2000-luvulle
http://aviisi.fi/artikkeli/?num=4%2F2012&id=fd0f156
http://aviisi.fi/artikkeli/?num=03%2F2012&id=5d4c6e6

Palkkatyö - hyvinvoinnin viimeinen linnake

1960-luvulla aloitettiin työväenliikkeen johdolla yhteiskunnallisen rakenteen muutos markkinaliberaalista yövartijavaltiosta kohti sosialistista hyvinvointivaltiota. Ideologia tasa-arvoisesta yhteiskunnasta auttoi rakentamaan tasa-arvoista Suomea aina 1990-luvun alkuun asti, kunnes lama leikkasi tasa-arvolta siivet. Vaikka lamaa seurasikin pitkä nousukausi, niin osa ihmisistä jäi pysyvästi jälkeen. Yhteiskuntaluokkaerot ovat Suomessa nyt samaa luokkaa kuin hyvinvointivaltion rakentamisen alkuaikoina 1960-luvulla (kts. Kuvaaja 1). Oikeistotuulien puhaltaessa on jälleen hyväksyttävää puhua tuloerojen kasvusta hyvänä asiana (kts. Piia Elosen kolumni)



[Kuvaaja 1: Suomen tuloerot vuosina 1966 - 2010]

Historiaa: Otsa hiessä sinun on leipäsi ansaitseman

Suomalainen yhteiskunta on muiden länsimaiden tavoin sisäistänyt syvälle ytimeensä protestanttisen eetoksen työn tekemisen tärkeydestä. Selviytyminen on edellyttänyt muutenkin suomalaiselta yhteiskunnalta enemmän ponnistuksia kuin muualla, sillä ankarassa ja harvaanasutussa pohjolassa talouden ylijäämät eivät ole ikinä kyenneet elättämään suuria joutilaiden kerrostumia.

Suomi on muuttunut paljon kehitysmaa -ajoistaan. 1860-luvulla aloitetut määrätietoiset taloudelliset uudistukset ovat monipuolistaneet talouden agraarisesta maanviljelystaloudesta asteittain kohti rikasta teollistunutta maata (kts. Kuvaaja 2, Kuvaaja 3). Tuottavuuden kasvusta saadut ylimääräiset ansiot eivät kuitenkaan ole jakaantuneet tasaisesti, vaan ansiot hyödyttivät suurilta osin vain harvaa yläluokkaa.

Työväenliikkeen menestyksekkäistä saavutuksista huolimatta tuloerot, harvainvalta ja yläluokat ovat kuitenkin palaamassa. Hyvinvointivaltion turvaverkkoon on tehty laman jälkeen lukuisia aukkoja, jotka vuodattavat hyvinvoinnin ulos (kts. Kuvaaja 4). Syrjäytyminen, köyhyys ja pitkäaikaistyöttömyys ovat pahentuneet. Vuoden 1989 vaivainen 3% työttömyysaste tuntuu enää vain etäiseltä muistolta (kts. Kuvaaja 5).

Palkkatyö - hyvinvoinnin viimeinen linnake

Tasa-arvoisen hyvinvointiyhteiskunnan luominen onnistui niin hyvin, että työväenluokka on sulautunut osaksi keskiluokkaa. Valtaväestön keskiluokkaistuessa ja totuttautuessa suuriin ansiotuloihin, myös työväenpuolueet ja ammattiliitot ovat muuttuneet keskiluokkaisiksi. Vastakkainasettelun aika on todellakin loppumassa, siis ainakin palkansaajien keskuudessa.

1990 -laman jälkeen osa tippui kyydistä, mutta tämä ei ole estänyt palkansaajajärjestöjä ajamasta työelämään jääneiden reaalipalkkoja ja etuuksia yhä ylemmäksi. Vakituinen kokopäivätyö on taannut suomalaiselle palkansaajille korkean toimeentulon ja vakaan aseman samaan aikaan kun Suomeen on kehittynyt toiset työmarkkinat vuokratyöntekijöille, pätkätyöläisille, opiskelijoille, harjoittelijoille, nuorille ja vajaakuntoisille. Vakituisesta hyväpalkkaisesta työstä on alkanut muodostua vain harvojen etuoikeus.

Kokoomuksen ja Sosiaalidemokraattien menestys työväenpuolueena perustuu juuri tähän epäpyhään allianssiin palkansaajajärjestöjen kanssa. Niin kauan kuin suurimalla osalla Suomen äänestäjistä on tarpeeksi palkkatuloja maksaa asuntolaina, autolaina ja vuosittainen reissu Thaimaaseen, niin kaikki on hyvin.

Kuka meistä on valmis luopumaan yli 3000 euron kuukausiansiosta, vaikka se tarkoittaakin työmäärän jatkuvaa kasvua tuottavuustavoitteiden saavuttamiseksi? Yhä harvempi tekee entistä enemmän samaan aikaan kuin osa ei tee yhtään mitään. Jos palkansaajat eivät itse ole valmiita jakamaan työtä tai luopumaan ansiotasostaan, niin työelämän inhimillistyminen on vain kaukainen haave. Jos et itse ole valmis tinkimään omasta leivänsyrjästä, niin turha on myös valittaa loisivista työttömistä.


[Kuvaaja 2: Työn tuottavuuden, BKT per capita ja tuntityöpanoksen kehitys vuosina 1860 - 2005]



[Kuvaaja 3: BKT:n (Bruttokansantuotteen) kehitys vuosittain vuosien 1860 - 2005 aikana]


[Kuvaaja 4: Tulonsiirtojen tuloeroja tasaavien tulonsiirtojen kehitys vuodesta 1987 vuoteen 2010]


[Kuvaaja 5: Suomen työttömyysaste prosentteina työvoimasta]

Lähteet:
http://tilastokeskus.fi/tup/tietotrendit/tt_01_05_jalava.html