torstai 24. huhtikuuta 2025

Kiusatusta auttajaksi

 

Viimeksi kirjoitin koulukiusaamisesta. Myöhemmin olen joutunut palaamaan näiden kysymysten äärelle niin vanhempana, opettajana kuin sosiaalityöntekijänä.


Painotettuihin luokkiin hakeminen edellyttää yleensä ennen kaikkea vanhemmilta motivaatiota ja halua perehtyä lastensa luokkashoppailuun. Painotetuissa luokissa järjestetään tasokokeita, mutta usein haasteeksi tulee liian pienet luokkakoot. Tasokokeet ovat muodollisia ja usein kaikki hakeneet hyväksytään. Joskus hakijoita on niin vähän, että painotettuja luokkia pitää yhdistää.


On naiivia kuvitella, että koulushoppailemalla voisi automaattisesti parantaa lastensa tulevaisuutta. Joskus koulushoppailevat vanhemmat itsessään tuovat häiriön ja rauhattomuuden tullessaan. Kun lapset eivät itse ole motivoituneita painotettuun opiskeluun, he herkästi ilmaisevat ahdistuksensa sitten negatiivisesti koko luokkaan.


Koulu on sosiaalisen kanssakäymisen tila, jossa vallitsee eritasoiset hierarkkiset säännöt ja käyttäytymisen muodot. Se on eräänlainen mikroyhteiskunta laajemman yhteiskunnan sisällä. Aivan niin kuin työpaikka on omanlainen todellisuutensa. Suurin ero aikuisten ja koululaisten välillä onkin siinä, että me aikuiset olemme riittävän kypsiä, itsenäisiä ja kykeneviä vaihtamaan tätä todellisuutta ja mikroyhteiskuntaamme. Koulua käyvät lapset puolestaan eivät hevin voi vaihtaa tätä koulutodellisuuttaan.


Miksi me opettajat, oppilashuollon ammattilaiset tai vanhemmat emme ole riittävän halukkaita tai kyvykkäitä puuttumaan lastemme todellisuuteen?


Uutisissa toistuvat samat tarinat sodista, nälänhädistä, euroviisuista ja jääkiekosta vuosikymmenestä toiseen. Olemmeko kyynistyneet yhteiskuntaamme?


Jos me aikuiset haluamme muuttaa lastemme todellisuutta, meidän on muutettava ensin omaa aikuisten maailmaamme.


Kiusaajat tarvitsevat yleisönsä. Älä suostu sivukatsojaksi.


Voit aloittaa sen pienestä, jossain pienessä yhteisössäsi. Joskus suurin vallankumous alkaa pienimmästä eleestä. Älä käännä katsettaisi pois. Hymyile lempeästi. Kehu toista. Kannusta onnistumisista. Tue vastoinkäymisissä. Anna apua. Ota apua vastaan.

torstai 17. huhtikuuta 2025

Painotettu opiskelu ja täydellisten vanhempien täydelliset lapset

Helsingin Sanomat kirjoitti koulushoppailusta ja painotetusta opiskelusta 31.3.2025 julkaistussa artikkelissa ”Näin hyväosaisten perheiden lapset pakkautuvat Helsingin lähikoulujen luokille, joille häiriköt eivät hae”.

Olen entinen yhdistetyn painotetun opiskelun oppilas – ja minulle tämä painotettuun opiskeluun hakeminen ei tuonut muuta kuin tuskaa.

Meidän Helsingin Yhteislyseon yläasteen yhdistetyn musiikin ja matematiikan luokka oli kaikkea muuta kuin rauhallinen. Olimme koulumme pelätyin ja kauhein luokka vuosikausiin. Saimme kaikki sijaisopettajat itkemään ja pakenemaan tunneilta. Väkivalta, koulukiusaaminen, syrjintä ja häiriökäytös rehottivat. Tupakkaa poltettiin jokaisella välitunnilla sillalla ja olutta juotiin harvasen viikonloppu.

Lasten vanhemmat uskoivat lapsiinsa, näihin ”pieniin, viattomiin kullanuppusiinsa” loppuun asti. Kaikki pahimpien häiriköiden äidit tietysti olivat myös vanhempaintoimikunnassa, leipoivat tapahtumiin ja olivat kaikin tavoin aktiivisia ja ahkeria. Ne harvat kerrat kun sain äitini osallistumaan vanhempaintapaamiseen, niin nämä täydellisten lasten täydelliset vanhemmat ajoivat äitini itkien sieltä ulos.

Yläaste oli minulle kolme vuotta silkkaa helvettiä maanpäällä. Olin kiusattu, eristetty, pahoinpidelty ja unohdettu. Vaikka peruskoulu päättyi osaltani jo yli 20 vuotta sitten, niin painajaiset seuraavat edelleen perässä.


P.S. Ensimmäistä kertaa elämässä yritin julkaista jotain Helsingin Sanomien mielipidepalstalla, mutta kukaan siellä ei ollut kiinnostunut. Annoin heille kolme viikkoa aikaa.