Olen ehdolla jälleen Helsingin kaupunginvaltuustoon. Edellisissä vaaleissa sain ensikertalaiseksi kunnioitettavat 99 ääntä. On hienoa ja mahtavaa, että Helsingistä löytyy ihmisiä, jotka ajattelevat yhteisestä tulevaisuudesta samalla tavalla.
Vaikka neljä vuotta on pitkä aika ja paljon on tapahtunut, niin mielipiteeni ja arvomaailmani ei ole muuttunut. Maailmankuvani on ehkä hioutuneempi, mutta samalla periaattella aion jatkaa.
Kaikille samat mahdollisuudet.
Jotta voisimme taata kaikille aidosti samat mahdollisuudet, niin meidän tulee lähteä liikkeelle lapsuudesta. Lapset eivät voi valita vanhempiaan. Meidän tulisi taata kaikille samat mahdollisuudet heidän taustastaan riippumatta. Runsaiden sosiaali-, koulutus- ja työllisyyspalveluiden avulla täytyy varmistaa, että jokaisella lapsella ja nuorella on aito ja tasa-arvoinen mahdollisuus saavuttaa täysi potentiaalinsa. Jokaiselle on taattava samanlainen rakastava, ymmärtävä, kannustava ja turvallinen kasvuympäristö, mitä onnekkaimmat meistä saavat omilta vanhemmiltaan.
Ketään ei saisi unohtaa.
Me synnymme ja elämme yhdessä yhteisenä ihmisten yhteisönä. Vaikka elämä kolhisi ja eksyisimme elämän poluilla, niin ketään ei saisi unohtaa. Sosiaalityöntekijänä ja omaishoitajana olen nähnyt miten ihmiset herkästi kääntävät selkänsä niille meistä, joiden voimat eivät enää riitä tässä hektisessä maailmanmenossa. Me emme saisi unohtaa kanssaihmisiä, saati työnnellä heitä alimitoitettujen julkisten palveluiden palloteltavaksi. Meidän tulisi taata kaikille mahdollisuus välttämättömään tukeen ja turvallisuuteen. Mahdollisuus onneen.
Luonto auttaa meitä hengittämään
Ilmastonmuutos on tieteellisesti todistettu tosiasia. Ilmastonmuutoksen torjunnan tulisi olla yksi keskeinen päämäärä julkisessa päätöksenteossa. Luonnolla on arvo itsessään. Luonto ja lähiluonnon monimuotoisuus antaa meille turvapaikkoja hektiseltä urbaanilta elämältä. Puut, kukat, eläimet ja vesistöt tarjoavat meille elintärkeän vaihtoehdon betonille, asfaltille, lasille ja muoville.
