Vaalirahoituksen kirjavat käytännöt - tutkimus suomalaisten kansanedustajaehdokkaiden vaalirahoituksesta vuosina 2007 – 2015

Vaalirahoitusta ja aineellisen ja aineettoman vaalituen antamista on ollut kaikissa poliittisissa järjestelmissä. Suomessa on tasaisin väliajoin paljastunut virkamiesten ja poliitikkojen korruptiota. Vuonna 2008 alkanut niin kutsuttu vaalirahoituskohu oli viimeisin korruptioskandaali, jonka seurauksena monelta kansanedustajalta paljastui salattua vaalirahoitusta. Tutkielman lähtökohtana oli tutkia ja tilastoida vaalirahoituskohun paljastusten avulla kansanedustajaehdokkaiden vaalirahoituksen keräämisen ja avoimuuden rajoittamisen käytäntöjä.

Tutkimuksen keskeisenä aineistona olivat vuosina 2007, 2011 ja 2015 valittujen kansanedustajien ja varakansanedustajien täyttämät vaalirahoitusilmoitukset. Vaalirahoitusilmoituksia vertailtiin keskenään tai julkisuudessa ilmenneisiin paljastuksiin. Ehdokkaiden vaalirahoitusilmoituksista selvitettiin, miten, kuinka paljon ja keneltä vaalirahoitusta hankittiin. Vaalirahoituslainsäädäntöä ja sen laatimisprosessia tutkimalla hahmotettiin, miten julkinen ohjaus vaikutti vaalirahoituksen käytäntöjen muuttumiseen ja muuttumattomuuteen.

Vaalirahoituskohun paljastukset osoittautuivat jatkuneen edelleen, vaikka vaalirahoituskohun jälkeen oli pidetty jo kahdet uudet eduskuntavaalit ja laadittu kaksi uutta lakia ehdokkaiden vaalirahoituksen ilmoittamisesta. Vaikka uudistunut lainsäädäntö on puuttunut joihinkin vaalirahoituskohussa paljastuneista avoimuuden rajoittamisen käytännöistä, niin osa näistä käytännöistä on säilynyt. Myös uusia käytäntöjä rajoittaa avoimuutta tai kiertää kiristynyttä vaalirahoituslainsäädäntöä on muodostunut. Vaalirahoituksen ilmoittamisen ongelmat osoittautuivat laajoiksi, ja siihen on syyllistynyt kansanedustajia kaikista eduskuntapuolueista.

Vaalirahoituksen keräämisen ja avoimuuden rajoittamisen moraalisesti kyseenalaisia käytäntöjä on vaikea muuttaa. Puolueet ja poliitikot, jotka ovat päässeet valtaan, ovat olleet ja ovat edelleen haluttomia muuttamaan valta-asemansa takaavia käytäntöjä. Sekä vaalirahoituslainsäädäntö että kansanvaltainen demokratia nojaavat kansan antamaan oikeutukseen hallita. Vuosien 2011 ja 2015 eduskuntavaalien vaalitulos todistaa, että suomalaiset äänestäjät eivät halua muutosta suomalaisessa politiikassa vallitsevalle ”maan tavalle”. Uusi vaalirahoituskohu tulee väistämättä, ja on vain ajan kysymys, milloin se tapahtuu.

Lue lisää, pro gradu -tutkielmani  "Vaalirahoituksen kirjavat käytännöt - tutkimus suomalaisten kansanedustajaehdokkaiden vaalirahoituksesta vuosina 2007 – 2015" löytyy osoitteesta:
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/162647