Yhteisöt liikkeessä - globaali liikkuvuus ei ole vain nykyajan ilmiö

[Julkaistu Kimppu 1/2013 lehdessä sensuroituna ja noin neljännekseen leikattuna]

Selviytyminen ja hengissä pysyminen ovat perinteisesti olleet elämän kaksi suurta eteenpäin ajavaa voimaa. Olemassaolomme vähimmäisedellytykset ovat olleet vahvasti ohjaamassa meidän elämäämme ja liikkuvuuttamme menneisyydessä ja ovat yhä hyvin kiinteästi osa meitä ympäröivää yhteiskuntaa.

Ihmiset ovat levittäytyneet halki mantereiden ja merien etsiessään elämisen perusehtoja. Vaikka ihmisten liikkuminen on vähentynyt viimeisen 15 000 vuoden aikana maanviljelyn yleistymisen myötä, niin ihmisyhteisöjen liikkuminen ei ole kuitenkaan koskaan pysähtynyt. Paimentolaisuus ja metsästys ja keräily –kulttuurit ovat eläneet osana ihmisyhteisöjen elämäntapoja aina näihin päiviin saakka.

[Nykyihmisen levittäytyminen halki maapallon.]

Ravinnonsaannin lisääntyminen ja vakiintuminen eivät ole koskaan tarkoittaneet elämänmuodoille selviytymisen lopullista paranemista, vaan ainoastaan hetkellistä taukoa. Riittävä ravinto on aina lähes poikkeuksetta johtanut ihmisyhteisöissä väistämättömään väestönlisääntymiseen ja väestönpaineen uudelleensyntymiseen.

Ihmisten levittäytyminen on kuitenkin näkynyt vuosituhansien aikoina monilla eri tavoin kuin pelkästään yksinkertaisena populaation siirtymisenä elinympäristöstä toiseen tai lajien välisestä kamppailusta yksittäisestä ekologisesta lokerosta. Yksittäisten ihmisten liikkumisen lisäksi ihmisyhteisöt ja kokonaiset kansakunnat ovat olleet liikkeessä, mikä on aiheuttanut väistämättömiä kohtaamisia muiden ihmisyhteisöjen ja kansakuntien kanssa.

Muinaiset sumerialaiset ja heidän jälkeläisensä ovat taistelleet verisesti kaksoisvirranmaan hedelmällisistä viljelysmaista ja arvokkaasta juomavedestä jo 5000 vuotta ennen ajanlaskun alkua melkein näihin päiviin saakka.

Muinaiset foinikialaiset ovat perustaneet kauppa-asemia ja käyneet kauppaa aina Välimereltä Pohjanmerelle asti.

Erämaita on raivattu uudisasutukselle elinkelpoiseksi niin Kreikan muinaisessa kaupunkivaltioissa 500 eaa. kuin kaukaisessa pohjolassa, kun hämäläiset levittäytyivät nykyisen Savon erämaita raivaamaan 1500-luvulla.

Vapaan liikkuvuuden aikakausi

Merkittävä ero nykyajan globaaliin liikkuvuuteen suhteessa vanhaan on selviytymisen ja hengissä pysymisen välttämättömyyden poistuminen. Nykyaikana monilla meistä on suuret vapaudet liikkua paikasta toiseen puhumattakaan elinkeinonvapaudesta ja nykymaailman moderneista ihmisoikeuksista.

Ennen vanhaan vain yhteisöjen eliitillä oli mahdollisuus vaeltaa oman yhteisönsä ulkopuolella vapaasti, kun taas valtaosa yhteisöstä on ollut sidottuna paikoilleen. Maaorjuuden, orjuuden tai orjuuden kaltaiset olosuhteet ovat alkaneet hävitä maailmasta vasta viimeisen muutaman vuosisadan aikana. Suurimmalle osalle yhteisöjä vaeltaminen on aina usein ollut siis joko elämisen tai sosiaalisen statuksen perusteella enemmän pakotettua kuin vapaaehtoista.

Me elämme jatkuvasti laajenevan vapaan liikkuvuuden aikakautta. Uusia ihmisyhteisöjä ja kokonaisia kansainvaelluksia on tapahtunut viimeisen parin vuosisadan ajan enemmän oman tahdon kuin pakon edessä.

Yhteisöjen rajat ovat alkaneet häivyttyä ja me olemme vapaassa liikkeessä. Useimmilla nykymaailman ihmisistä on mahdollisuus liikkua vapaasti oman perheensä ja yhteisönsä ulkopuolella.

[Ihmisten muuttoliikehdinnän suuret virrat 1918 - 1998 välisenä aikana. © Princenton]

Euroopan lähihistorian suuret muuttoaallot

Viimeisen parinkymmenen vuoden aika Eurooppa on nähnyt kaikkia ihmisten ja yhteisöiden liikkuvuuden muotoja.

Jugoslavian hajoamissodat 1990-luvulla ovat nähneet sekä pakotettua muuttamista kuin myös alueiden väkivaltaista asuttamista. Sodankäynti asutusalueilla synnytti suurta pakolaisuutta niin kuolemanpelon kuin myös ruokapulan vuoksi. Jugoslavian hajoamissodissa tapahtui myös etnisiä puhdistuksia, jotka hävittivät paikallisia ei-serbialaisia yhteisöjä tehdäkseen tilaa serbialaiselle asutukselle.

EU:n kansalaisilla on vapaa liikkuvuus EU:n sisällä maasta toiseen, mikä on mahdollistanut niin hyväosaisen eliitin, toimeentulevan keskiluokan kuin myös vähäosaisempien romanikerjäläisten liikkuvuuden vapaasti maasta toiseen.

Eurooppaan pyrkii turvapaikanhakijoina jatkuvasti ihmisiä Euroopan ulkopuolelta paremman onnen perässä. He ovat ihmisiä, jotka ovat päättäneet uhmata kohtaloaan ja käyttää pieniä mahdollisuuksiaan ja varojaan ylittää eteen asetetut haasteet.