Politiikan status quo

On hyvin epäuskottavaa, että mitään merkittävää suunnanvaihdosta Suomen poliittisessa kentässä pääsisi tapahtumaan. Ainoa mahdollisuus päinvastaiselle on vain, että jotain mullistavaa tapahtuisi nykyisessä edustamisen rakenteessa. Perussuomalaisten rynnistys gallup-kyselyissä viimeaikaisine huimine 14,6 % kannatuslukuineen ovat tekijä, jotka viimein auttavat kyseenalaistamaan vallitsevia valtahierarkioita.

Toistuuko suomessa ruotsidemokraatteja vastaan tapahtunut muut puolueet yhdistävä yhteinen vastareaktio vai jatkavatko nykyiset valtapuolueet perussuomalaisen maahanmuuttokritiikin mielistelyä? Perussuomalaiset ovat onnistuneet näin laman aikoina vetoamaan tavalliseen normikansalaiseen, joka väistämättä kokee samaan aikaan sekä sosiaalipoliittisen tilanteensa heikentyvän leikkauksien pelossa sekä ankaraa kilpailua uhatuista ja vähenevistä resursseista. Maahanmuutto on varsinkin maahanmuuttajavaltaisilla alueilla helppo nähdä syynä ongelmiin, sillä se todella pistää silmään eikä sitä ole helppo väistää. Toimeentulevien on helppoa olla näkemättä huonompien vuokralaiskorttelien ristiriidat parempien asuinalueiden lasitetuilta parvekkeiltaan, kaukana ongelma-alueista. Maahanmuuton ongelmat ovat ulkoistettu, niin fyysisesti, sosiaalisesti kuin taloudellisesti sinne sosiaaliturvaverkon pohjalle, missä yhteiskunnan nykyiset heikko-osaiset jo elävät.

Maahanmuutossa nähdään ongelmia, mutta niihin ei kyetä puuttumaan nykyisen hallintotavan puitteissa. Nykyinen hallinto jatkaa väistämättä suuremmissa linjoissaan nykyisen, muurien murtumisen jälkeen syntyneen, hallintokulttuurin viitoittamaa tietä oli hallituksen edustajina ketä tahansa. Jatkuva status quo valtapuolueiden valtasuhteissa on tuonut vain vähän uutta neuvoteltavaa politiikan vaihtomarkkinoille. Periaatteista ollaan valmis tinkimään huomattavasti, niin kuin on ollut tapana post-Soininvaara vihreillä tai sitten periaatteet on brändätty arvoiksi ja sittemmin unohdettu, niin kuin demareille ja keskustalle on päässyt käymään. Uusliberalismi jyllää yhä valta-ajatuksena, niin kokoomuksessa, demareissa, sinivihreissä kuin keskustan liberaalien keskuudessa.

Perussuomalaisten rynnistys osaksi vallanpitäjiä olisi mielenkiintoista, sillä he tuskin olisivat valmiita luopumaan opposition helposta asemasta halvalla. Vihreiden selkeä asettuminen perussuomalaisia vastaan ilman mitään ratkaisuja maahanmuutossa todennäköisesti ei ainakaan tule kasvattamaan sen kannatusta nykyistä, vaan pitemminkin lisää perussuomalaisten saamaa huomioita yleistä huomiota.


Eduskunta 2011-2015 on perussuomalaisten povatusta kasvusta huolimatta kaikella todennäköisyydellä sitä samaa vellovaa kuravelliä kuin aina ennenkin. Kunhan vaalikoneistot taas jylähtävät käyntiin ja kansa hurmataan tangotähdillä ja tissimisseillä, niin tuloksena on todennäköisesti joko sinipuna- tai sinimulta-hallitus. Käsikassarana mukana on vaihtoehtojen mukaan vihreät, rkp tai molemmat.